Romaninuori toisen asteen koulutuksessa

Edellinen kirjoitukseni koski peruskoulua käyviä romanilapsia – ja nuoria. Mikäli tuota tekstiä ei ole lukenut, kannattaa siihen syventyä nyt ja palata sitten uudelleen tämän pariin. Tällaisella hyppelyllä on tarkoituksena se, ettei lukijan tarvitse joka ikisestä tekstistä lukea täsmälleen samoja asioita useampaan kertaan.

Tässä tekstissä käsitellään siis nimenomaan romaninuoria. Aikuisopiskelusta tulee myöhemmin oma tekstinsä.


Yleistä
Toisen asteen koulutukseen hakeutuminen on huomattavasti vähäisempää kuin valtaväestöllä, mutta romaninuoria on silti jonkin verran sekä lukioissa että ammattikouluissa. Romanioppilaiden määrä toisen asteen oppilaitoksissa on kasvanut viime vuosina entistä enemmän, sillä myös peruskoulun jälkeisten opintojen puolestapuhujia on noussut esille, ja jatko-opinnot on alettu mieltää tärkeäksi asiaksi. 

Romaninuori saattaa kokea hyvinkin ristiriitaisia tunteita jatko-opintoihin lähtiessään. On paljon muita ja varmasti tuttuja romaninuoria, jotka eivät jatko-opintoihin lähde. Saattaa olla hankala kulkea vastavirtaan ja olla tällä tavalla tiennäyttäjänä muille. Nuori saattaa pelätä muiden romaninuorten negatiivisia kommentteja opiskeluun liittyen.

Samanaikaisesti nuoren elämässä on muitakin asioita, mitkä ristiriitaisiin tunteisiin saattavat vaikuttaa. Tytöillä tällainen asia on romaniasun käyttöönottaminen. Näinä päivinä moni pukeutuu romaniasuun juuri peruskoulun päätettyään. Samaan aikaan romaniasun käyttöön ottamista on alettu lykkäämään muutamalla vuodella nimenomaan ammatillisia opintoja tai muuta koulutusta ajatellen. Vaikka tuntuu yksinkertaiselta ohjeistaa nuorta lykkäämään päätöstään ja käymään koulunsa kunnialla loppuun, voi nuoren olla hankalampi toteuttaa tätä käytännössä. Pitäisi olla kuten muut nuoret, eikä saisi poiketa massasta. Jos seurustelusuhde on muuttumassa vakavampaan suuntaan, on romaniasun käyttöönottaminen etenkin tällöin jo todella ajankohtaista.

Nuori voi edelleen käydä koulua romanivaatteistaan huolimatta ja käyttää ammatillisessa koulutuksessa vaadittavia työvaatteita. Valitettavan monelta koulunkäynti kuitenkin vaatteiden myötä jää, sillä muiden taholta saattaa kuulua soraääniä etenkin työvaatteiden käytön suhteen tietyissä paikoissa.


Perinteet vaikuttajina koulutusta valitessa
Lukioihin hakeutuminen on harvinaisempaa ja vähäisempää, ammatillisten opintojen parissa puurtajia on enemmän. 

Tähän vaikuttaa paljolti se, ettei monikaan pidä varsinaista ”lukemista” mielekkäänä. Useimmat romaninuoret kokevat haluavansa tehdä jotakin; istuminen ja kuunteleminen hiljaa pulpetissa sen sijaan tuntuvat monesta vastahakoiselta ajatukselta. 

Lukio-opintoja ei paljolti osata arvostaa ammatillisten opintojen tavoin senkään vuoksi, ettei lukion suorittaminen yksinään tuo ammattinimikettä taskuun. Yksi syy arvostuksen vähäisyyteen on tietysti se, että perinteiset romaniammatit on hankittu käytännössä opettelemalla eikä kirjoista lukemalla.

Lukio-opintoihin hakeutuvista läheskään kaikki eivät suorita opintojaan loppuun saakka. Suurin osa lukioiden romanioppilaista on tyttöjä.

Perinteisiä ammatteja ovat ehdottomasti käsitöihin ja hevosenhoitoon liittyvät ammatit. Niillä ei monikaan itseään nykypäivänä kykene elättämään, mutta perinteet näkyvät silti ammattikoulutusta valitessa; hevosenhoitoon liittyvät koulutukset sekä pukuompelijan koulutus ovat edelleen suuressa suosiossa.

Perinteiset ammatit ovat vaatineet näppäryyttä ja itsenäisyyttä. Niissä työ on ollut useimmiten itsenäistä ja työaika ollut liukuva. Näitä asioita haeskellaan nykyäänkin ammatillisia opintoja suunnitellessa. Samalla rinnalle on astunut haaveita yksityisyrittäjyydestä; tässähän mahdollisuudet sekä liukuvaan työaikaan sekä itsenäisyyteen ovat huipussaan, tietysti toimenkuvasta riippuen.

Koska uskon asiat ovat yleensäkin tärkeitä romaneille ja moni nuori romani on uskovainen, on myös yhä yleisempää hakeutua opiskelemaan asioita aiheen tiimoilta. Yksi suosittu paikka on Keuruun Raamattuopisto.


Romanikulttuurin huomioonottaminen toisen asteen oppilaitoksissa
Aiempi kirjoitus koskien peruskoulua käyviä romanilapsia ja –nuoria kertoo hyvin paljon niistä asioista, jotka opettajien olisi hyvä tietää kohdatessaan romanioppilaita. Suurin osa asioista pätee edelleen myös toisen asteen opetukseen tuleviin nuoriin.

1.     Vaatetus. Nuori on nyt sen ikäinen, että viimeistään nyt hän on ottanut käyttöönsä suorat vaatteet tai pitkät hameet. Saattaa myös olla, että tyttö on alkanut käyttää varsinaista romaniasua. Vaatetus ei kuitenkaan ole este sille, ettei nuori voisi koululla tai työharjoittelupaikoilla pukeutua vaadittaviin työskentelyasuihin. On huomattava, että yleisesti ottaen työvaatteiden käyttöön kielteisesti suhtautuva nuori ei hakeudu sellaiseen ammatilliseen koulutukseen tai ammattiin, jossa työvaatteita on käytettävä.

Saattaa kuitenkin olla, että tulee tilanteita, joissa nuori kokee kiusalliseksi, vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi käyttää työasua. Näitä tilanteita ovat ne tilanteet, joissa vanhemmat romanit näkevät heidät. Virallisessa tarjoiluasussa työskentely ei tuota pojille ongelmia, mutta lyhyehkössä hameessa työskentelevä tyttö saattaa kokea asunsa ongelmaksi, mikäli ravintolaan ilmaantuu romaniasiakkaita. 

Tällaisessa tilanteessa vanhempien romanien tulisi käyttäytyä sitten, kuin he eivät tytön työasua huomaisikaan, mutta aina näin ei ole. Motivoitunutkin opiskelija saattaa kokea olonsa epämukavaksi noissa nimenomaisissa tilanteissa. Joissakin oppilaitoksissa on päädytty antamaan romanioppilaalle mahdollisuus pukeutua pidempiin hameisiin tai vaihtoehtoisesti menty sillä periaatteella, että romanioppilaan ei ole tarvinnut mennä palvelemaan nimenomaan romaniasiakkaita, vaan heidät on palvellut joku muu.

Toinen mahdollista keskustelua aiheuttava työasu on hoitoasu, joka kuuluu lähihoitajan opintoihin. Useimmiten hoitoasussa työskentelevä nuori hakeutuu työharjoitteluun paikkaan, jossa ei tarvitse miettiä, näkeekö joku vanhempi romani heidät. 

2.     Nuoren rooli omassa perheessään ja romaniyhteisössä on tässä vaiheessa ainakin osittain muuttunut. Tämä vaikuttaa etenkin tyttöjen jokapäiväiseen elämään, sillä käytännössä aikuisuutta kohti siirtyminen tarkoittaa myös vastuun lisääntymistä. Vastuuseen kuuluu kodista ja muusta perheestä huolehtimista. Vaikka monessa romaniperheessä ymmärretäänkin olla antamatta liikaa velvoitteita nuorelle etenkin opiskelujen kannalta, ei aina käy niin. Joskus (mutta nykyään onneksi harvoin) nuori saa liikaa vastuuta ja velvoitteita, jolloin hän saattaa jättää opiskelupäiviä väliin hoitaakseen kodinhoidolliset tehtävät.                                                                                                          

3.     Yhteisöllisyys ja suvun merkitys saattaa korostua entisestään nuoren tullessa ikään, jolloin toisen asteen opinnot aloitetaan. Tämä näkyy siinä, että nuoreen kohdistetaan enemmän odotuksia suvun taholta. Jos nuori ei ehkä aiemmin osallistunutkaan esimerkiksi kaikille suvun kekkereille, sitä aletaan 90 prosenttisesti odottaa viimeistään nyt. Odotuksiin vastaaminen ei ole ehdotonta, eivätkä nykyvanhemmat yleensä lapsiltaan mahdottomia odotakaan tämän asian suhteen. Muu suku saattaa kuitenkin pitää opinnot muiden asioiden edelle laittavaa nuorta huonotapaisena ja antaa asiaa koskien ikävää palautetta, jolloin nuori saattaa joutua punnitsemaan hyvinkin tarkkaan valintojaan näiden asioiden suhteen. Mikäli nuori on kasvatettu kovin vanhanaikaisesti, on melko itsestään selvää, että suvun asiat menevät opintojen edelle.                                 

                                                                     

4.     Nuoruuteen liittyvien asioiden erilaisuus suhteessa valtaväestöön näkyy nimenomaan seurustelusuhteita ajatellen. Seurustelusuhteet ja koulu voi tuntua äkkiseltään ajatellen helpolta yhtälöltä. Silti monta kertaa osoittautuu, että kyseinen kaava on kaikkea muuta kuin helppo. Jos nuoret eivät jaksa enää salata seurusteluaan ja haluavat seurustella ”vapaasti”, heidän on karattava eli lähdettävä reissuun. Tämä vaikuttaa opiskeluunkin.

Vaikka nuoret saattavat suunnitella jatkavansa opintojaan kaikesta huolimatta, liittyy yhteiselon aloittamiseen monia asioita, jotka yleensä aiheuttavat sen, että opinnot keskeytyvät ja lopahtavat kokonaan. Nuoret vanhemmat eivät ole romaniyhteisössä ollenkaan harvinaisia, ja raskaus itsessään voi vaikuttaa siihen, että opintoja ei sitten enää jatketa.

Romaninuorten suosikkiammateista
Vuonna 1995 tehdyn koulutustarvekartoituksen mukaan romaninuorten toiveammattien kärjessä oli ompelijan ammatti. Perässä seurasi joukko muita ammatteja, joista eräitä olivat tällöin mm. kokki, kuorma-auton kuljettaja, opettaja ja nuoriso-ohjaaja.

Viime vuosina myös lähihoitajan opintojen suosio on ollut kasvussa. Näihin opintoihin on hakeutunut pääasiallisesti tyttöjä, mutta jokunen poikakin on joukossa. 

Ravintola-alan opiskelijoita (sekä kokkeja että tarjoilijoita) on myös aiempaa enemmän. Tarjoilijoiksi opiskelee nykyään sekä poikia että tyttöjä, samoin kokeiksi. Aikaisemmin kokin ja tarjoilijan opinnot ovat olleet lähinnä tyttöjen alaa.

Kuten sanottu, hevosenhoitoon liittyvät opinnot ovat nykyäänkin suosittuja. Hevosaloille hakeutuvat ovat pääsääntöisesti poikia, sillä hevosten käsittely on yleisesti ottaen kuulunut pääasiallisesti miehille. Hevosalan opiskelijat suorittavat yleensä opintonsa loppuun saakka. Samaan kastiin kuuluvat myös pukuompelijan opinnot.

Monen nuoren toiveisiin ja haaveisiin kuuluu myös toimia virallisen myyjän tehtävissä. Pojilla automyyjän ammatti on myyjäntehtävien kärjessä, tytöillä taas esiintyy monimuotoisempia haaveita, kuten mm. kiinteistövälittäjän tehtävät.