Romanikulttuuri: Raskaus ja synnytys

Romanikulttuuriin kuuluvat tavat ulottuvat myös raskauteen ja synnytykseen liittyviin tapoihin, ja eroavat jonkin verran valtakulttuurin tavoista. Näiden lisäksi tapakulttuurimme näyttelee hyvin suurta osaa myös synnytyksen jälkeisessä ajassa.

Koetan tässä nyt käydä mahdollisimman perinpohjaisesti näitä asioita läpi, ja samalla myös tuoda esille sitä, miten ja missä yhteisöissä samankaltaisuuksia ko. asioihin viitaten esiintyy.

Koska kaikki tapakulttuuriimme liittyvät asiat ovat osa ikään kuin laajempaa kokonaisuutta, olen aiempienkin kirjoitusten kohdalla yrittänyt tehdä teille lukijoille selkoa siitä, mikä tapa liittyy mihinkin kokonaisuuteen. Eritellään nyt sitten vielä, että nämä kaikki kolme ovat osa vanhempien ihmisten kunnioittamista ja häveliäisyyttä. Synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyvät tavat kuuluvat lisäksi myös symbolisten puhtaustapojen piiriin.

Minulle moni valtaväestön edustaja on kommentoinut näiden tapojen olevan ”ikään kuin vanhahtavia”. Niin ne toki ovatkin, jos katsellaan valtaväestön nykyajan tapakulttuuria – nimenomaan nykyajan. Luultavasti suurelle osalle lukijoista ei ole mikään yllätys tai hämmästys, että samantyyppisiä tapoja on kuulunut ihan valtaväestönkin tapakulttuuriin menneinä vuosina. Tietyissä uskonnollisissa yhteisöissä on edelleen tiettyjä toimintatapoja, joista voi helposti löytää samankaltaisuuden verrattaessa asioita meidän tapakulttuuriimme.

Raskaus

Raskaus koetaan meidänkin kulttuurissamme hyvin myönteisenä ja iloisena asiana, tuohan se monta asiaa tullessaan. Raskaus tavallaan sitoo lapsen vanhemmat toisiinsa ihan uudella tavalla, ja viimeistään raskauden tullessa julki pariskunta aletaan mieltää pariskunnaksi ihan kunnolla. 

Vaikka raskaus positiivinen asia onkin, on se samalla myös yksi niistä asioista, joista ei ääneen nuorten ja vanhempien välillä puhuta. Tähän liittyy myös olennaisesti se, että koko raskaus pyritään peittämään hyvin pitkälti ihan konkreettisestikin. Tähän on syynä se, että kaikkihan me tiedämme, mihin raskaus viitaa: seksiin – siitähän lapsi on alkunsa saanut.

Joskus on tilanteita, jolloin raskaudesta puhuminen on melkeinpä välttämätöntäkin, vaikka keskustelun osapuolet olisivatkin nuorempi henkilö ja vanhempi henkilö. Tällöin on kuitenkin yleistä, että asiasta ei välttämättä puhuta suoraan – käytetään kiertoilmauksia, joiden pohjalta kuitenkin keskustelun molemmat osapuolet tietävät, mistä on kysymys. Vaikka asiasta puhuttaisiin sen oikealla nimelläkin, ei keskustelun nuorempi osapuoli yleensä ole se raskaana oleva nainen eikä hänen kumppaninsakaan, vaan joku lähipiiriin kuuluva henkilö.

Raskauden konkreettinen peittäminen hoidetaan vaatteilla. Jos nainen käyttää niin sanottuja pikkuvaatteita eli pukeutuu pitkiin hameisiin (ei siis varsinaiseen romaniasuun) on raskauden peittäminen hankalampaa siinä vaiheessa, kun raskaus todella alkaa näkyä. Tällöin sitten vain pysytellään pois vanhempien ihmisten edessä, ja vältetään turhaa kodin ulkopuolella liikkumista.

Jos nainen taas pukeutuu romanivaatteisiin, on raskauden peittäminen aluksi helpompaa. Raskauden edetessä romanivaatteiden käyttäminen on puolestaan hankalampaa, epäkäytännöllisempää ja epämukavampaakin, vatsan kasvaessa kun hametta yleensä nostetaan ylöspäin - ikään kuin siihen vatsan päälle. Raskauden edetessä romanivaatteetkin ennen pitkää paljastavat raskauden.

On myös selvää, että vaikka romanivaatteita ei käyttäisikään ja raskaus näkyisi jo kauas, on silti käytävä esimerkiksi kaupassa ja hoitamassa muuten tavalliset jokapäiväiset asiat. Joskus saattaa sattua niin, että paikalle osuu vanhempia ihmisiä, jolloin tilanne on kiusallinen. Tällöin raskaana olevan tulee hävetä laskemalla katseensa, peittämällä silmänsä ja lähtemällä kävelemään toiseen suuntaan - pois päin siis näistä vanhemmista ihmisistä. Nämä paikalle osuneetkaan eivät saisi asiaa sen kummemmin alkaa kommentoimaan, mutta joskus näinkin tapahtuu.

Myös romanivaatteita käyttävän naisen on raskauden edettyä pidemmälle hävettävä vanhempia ihmisiä, mikäli raskaus on vaatteista huolimatta ilmeinen asia - tai nainen tietää raskauden olevan yleisessä tiedossa.

Synnytys 
Itse synnytykseen liittyviä erityispiirteitä ei kovin paljoa ole. Synnytys tapahtuu sairaalaympäristössäOn toivottavaa, että kätilö ja muu paikalla oleva henkilökunta olisivat naispuolisia, koska alastomuus koetaan hieman kiusallinen. Mieslääkärin tms. paikalla olo ei kuitenkaan millään tavalla "estä" tai sinänsä hankaloita synnytystä - lääkärin sukupuolihan nyt kuitenkin on asia, johon ei välttämättä ole mahdollisuutta vaikuttaa.

Jollei nainen synnytä yksin, voi synnytyksessä olla mukana oma puoliso, tai vastaavasti joku omanikäinen naispuolinen läheinen. Oma äiti ei tule ollenkaan kysymykseen.

Synnyttäjän omaiset (vanhemmat, appivanhemmat ja muut vanhemmat sukulaiset) saattavat soittaa sairaalaan ja tiedustella henkilökunnalta asioiden laitaa. Totta kai - eiväthän he voi synnyttäjältä itseltäänkään näistä asioista kysellä. Synnyttämään tullut nainen osaa varmasti kaikista parhaiten valaista henkilökuntaa siitä, miten hänen kohdallaan ko. asiassa tulisi toimia - annetaanko tietoja, vai eikö. Yleensä ihan toivotaan, että henkilökunta antaisi soittajille mahdollisimman selkeän vastauksen, jotta näiden ei tarvitse ainakaan huolehtia turhaan.

Synnytyksen jälkeen olisi tietysti luonnollista aloittaa imetys, mutta yleensä imetystä ei joko aloiteta oikeastaan ollenkaan tai se lopetetaan hyvin pian. Imetys ajatellaan myös eräänlaisena epäpuhtaana tapahtumana - ja samalla voisi kai sanoa, että sitä ei tämän ajatuksen vuoksi koeta kovin luonnollisena asiana.

Synnytyksen jälkeinen aika

Synnytyksen jälkeen naisen ja lapsen katsotaan olevan epäpuhdas noin kuukauden verran. Tämän epäpuhtaan ajan keston määrittely saattaa hieman vaihdella, mutta mitään järisyttäviä eroja ei kuitenkaan tässä asiassa ole. Erot ovat lähinnä parin viikon luokkaa, ja riippuvat ihan henkilön omista käsityksistä.

Käytännössä epäpuhdas aika asettaa tiettyjä rajoitteita sekä naiselle että lapselle. Ensinnäkin tullaan siihen, että synnytyksen jälkeen sekä nainen että vauva ovat suurelta osin erillään muusta yhteisöstä. Vanhempi väki ei näe naista eikä lasta koko tänä epäpuhtaana aikana – ei siis puhettakaan, että he tulisivat vierailemaan synnytyslaitokselle. 

Koko epäpuhtaan ajan verran nainen sekä lapsi pysyttelevät vain ja ainoastaan kodin seinien sisäpuolella, eikä kummankaan – ei naisen eikä lapsen – pitäisi mennä keittiöön, jotta keittiö ei saastuisi. Käytännössä nainen ei siis voi toimittaa normaaleja kotiaskareita tähän ensimmäiseen kuukauteen, jolloin kotiin tuleekin yleensä auttelemaan joku samaa ikäluokkaa oleva naispuolinen tuttava tai sukulainen. Ellei ketään kodin ulkopuolista auttajaa tule, hoitaa mies tietysti ruuanlaiton ja tiskin.

Jos tapoja noudatetaan hyvin tiukasti, tullaan myös siihen, että ensimmäisen kuukauden aikana vauvan tavaroita, kuten vaikka tuttipulloja, ei voida säilyttää keittiössä tai viedä keittiöön. Jos tälle linjalle lähdetään, pitäisi näitä vauvan tuttipulloja yms. säilyttää wc- tai makuuhuonetiloissa, ja samoin ne tulisi kylpyhuoneen tiloissa pestäkin.

Tässä kohtaa voidaan tietysti kysyä, onko wc oikeastaan paras mahdollinen paikka esimerkiksi hygieenisyytensä puolesta vauvan tuttipullojen säilyttämiseen? Ei tietenkään, koko kylppärihän on kodin bakteerisin paikka. Peseminenhän tietysti onnistuu oikeiden tarvikkeiden avulla ihan samaan tapaan kuin keittiötiloissakin. Samalla tietysti voidaan sanoa niinkin, että kekseliäs ihminen kyllä keksii keinot varjella lastaan epähygieenisyydeltä – ja säilyttää ne vauvan tuttipullot alkuun vaikkapa sitten ihan makuuhuoneen tiloissa.

Nämä väliaikaiset esteet normaalille toiminnalle voivat tietysti muodostua ongelmaksi, mikäli nainen on lapsen kanssa yksin, eikä apua syystä tai toisesta ole saatavilla. Tällöin on usein toimittu niin, että nainen on ensimmäisen kuukauden ajaksi mennyt vauvan kanssa ensikotiin; siellä kun hänen ei tarvitse ihan samalla tavalla tapakulttuurista välittää, vaan hän voi keskittyä pitämään huolta vauvasta ja itsestään. 

Epäpuhtaan ajan päätyttyä elämä alkaa pikku hiljaa palata normaaliuomiinsa. Tällä tarkoitan nyt sitä, että vaikka kuukausi synnytyksestä onkin kulunut, ei nainen vauvansa kanssa ryntää saman tien kyläilemään tai ihmisten ilmoille. Vaikka nainen voikin – ja on ehkä pakkokin – vauvan kanssa hoitaa nyt kaikenlaiset pakolliset asiat, pidetään silti hyvänä, että vauva varsinaisesti näytetään vasta ristiäisten jälkeen, eli noin parin kuukauden ikäisenä.

Synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyvät samankaltaisuudet muissa yhteisöissä

Monessa muussakin kulttuurissa romanikulttuurin lisäksi on tapoja liittyen synnytyksen jälkeiseen aikaan. Voidaan yleisesti ottaen sanoa, että näissä kaikissa on yhteistä nimenomaan se, että vasta synnyttänyt nainen on ollut ikään kuin eristyksissä muusta yhteisöstä ja palannut sen keskuuteen vasta tietyn ajan kuluttua.

Koska niin moni romani on puheissaan verrannut – ja vertaa – kulttuuriamme Raamatusta löytyviin asioihin, on tietysti ihan luonnollista ottaa tässä kohtaa pikaiseksi esille VT:stä löytyvä Mooseksen laki. 

Synnytyksenjälkeisestä ajastahan siellä sanotaan tällä tavalla vapaamuotoisesti kerrottuna niin, että synnytettyään pojan nainen oli ”saastainen” viikon verran, jonka jälkeen hänen oli vielä pysyteltävä kotona 33 päivää – reilun kuukauden siis. Tyttölapsen synnytettyään nainen puolestaan oli saastainen kaksi viikkoa ja kotona hänen oli pysyteltävä 66 päivää.

Jos taas katsellaan ihan suomalaista valtakulttuuria historian hämärissä, 1680-luvun loppupuolella tuli kirkkolain nojalla voimaan asetus, jonka mukaan kirkottaminen oli pakollinen toimitus jokaiselle naiselle. Tämän kirkottamisperinteen mukaan naisen piti pysytellä kotona kuusi viikkoa, jonka aikana hän ei saanut esimerkiksi kätellä ketään, etenkään miehiä. Varsinaisesta epäpuhtaudesta en ole tässä yhteydessä kuullut puhuttavan, vaan syyksi olen kuullut ajatuksesta, jonka mukaan nainen vailla kirkotusta oli pakana. Kirkotuksen jälkeen sitten kirkotuksen myötä nainen ikään kuin ”palasi” takasin muun yhteisön pariin.

Ortodoksisen perinteen mukaan nainen puolestaan oleili kotona siihen saakka, kunnes lapsen syntymästä oli kulunut 40 päivää. Tietääkseni kirkottaminen kuuluu edelleen ortodoksiseen perinteeseen. Kerrotaan myös, että tämä kirkottamistapa on perua juutalaisuudesta.

Entäpä puolestaan islam – nainenhan on myös islamin mukaan suoranaisesti epäpuhdas synnytettyään lapsen. Tätä epäpuhdasta aikaa kestää 40 päivän verran, jonka jälkeen sitten palaa ihan normaaliin arkeen. Tämä epäpuhdas aika ilmenee musliminaisella esimerkiksi siten, ettei hän voi esimerkiksi osallistua paastoon, koskea Koraaniin tai mennä moskeijaan. 

Hindulaisuutta tarkastellessa puolestaan löytyy hyvin paljon samaa verraten meidän kulttuuriimme – tosin onko tämä ihme, romanithan ovat lähtöisin Intiasta. Hindulaisen perinteen mukaan nainen myöskin saastuu synnyttämisestä, ja on puhdas kolmen kuukauden kuluttua. Tuon ajan nainen perinteen mukaisesti viettää oman äitinsä kodissa. Tällä tavoin vaimo estää miehensä ja tämän perheen saastumisen. Tämä epäpuhdas aika vaikuttaa heillä siten, että esimerkiksi temppeleihin ei mennä, eikä pyhiinvaelluksiin tai rituaaleihin osallistuta. Ylemmissä kasteissa myöskin keittiöön meneminen on kiellettyä