Romanikulttuuri: Häveliäisyystavat

Aiemmin olen kirjoittanut varmaan jo parikin kertaa, että meidän tapakulttuurissamme keskeinen asia on vanhempien ihmisten kunnioittaminen, ja että itse asiassa kaikki tapakulttuuriin kuuluvat asiat liittyvät tavalla tai toisella keskipisteeseensä – vanhempien ihmisten kunnioittamiseen. Näin ollen myös häveliäisyystavat ovat hyvin tärkeä osa kyseisessä asiassa.

Mitä häveliäisyys sitten käytännössä meidän tapakulttuurissamme on? Lyhyesti voisi vastata, että nolojen tilanteiden ja nolostumisen tunteiden välttelyä. Ehkä voisi puhua kiusallisistakin tilanteista, noloushan on yleensä myös kiusallista.

Mistä nolot tai kiusalliset tilanteet sitten tulevat? Erittelen kyllä kohta tarkemmin, mitä häveliäisyystapamme pitävät sisällään, mutta nyt raapaisen kevyesti pintaa sanomalla, että meidän kulttuurimme ja arvojemme kantilta katsottuna liian vapaamielisestä käyttäytymisestä. Sitä voivat olla pukeutuminen, liian vapaamieliset puheet, tai yksinkertaisesti kulttuurillisen etiketin rikkominen tavalla tai toisella. Tämä ei päde pelkästään silloin, kun vanhempia ihmisiä on paikalla – tämä saattaa päteä myös tietyissä tilanteissa, joissa paikalla on pelkästään samanikäistä, mutta eri sukupuolta edustavia ihmisiä.

Häveliäisyyden eri osa-alueet

Pukeutuminen: Lukijat ovat varmasti jossain määrin kiinnittäneet huomiota Suomen romanien vaatetukseen. Jos vaatetusasiat ovat sinulle ihan vieraita, kehotan sinua ehdottomasti lukemaan aiemmat kirjoitukset jo nyt, ennen kuin jatkat tästä.

No niin, katsokaas, oikeantyyppinen pukeutumistapahan on romanikulttuurissa kaiken kaikkiaan peittävää. Alastomuus ja paljas iho halutaan peittää mahdollisimman pitkälle, samoin vartalon muotojen ei haluta korostuvan, vaan niitä peitetään vaatteilla. Myös raskaudenaikaiset vartalonmuutokset peitetään vaatteilla. Nämä asiat (alastomuus, vartalon muotojen näkeminen ja raskaus) ovat sellaisia asioita, joista saattaa aiheutua nolouden tunteita ja siten noloja tilanteita, syystä tai toisesta. Näitä siis halutaan välttää, eli niin sanotusti hävetään näiden asioiden esilletuomista ja näyttämistä. Peitetään, ollaan siis häveliäitä.

Vanhemmat ihmiset ovat tässä asiassa etuoikeutetussa asemassa nuoriin nähden; nuorethan ne vaatteilla itsensä hyvin tarkoin peittävät varsinkin silloin, kun vanhempia ihmisiä on paikalla. Samoin miehet ovat etuoikeutetussa asemassa naisiin nähden; esimerkiksi mies voi samanikäisten naisten läsnä ollessa mennä uimaan tai käyttää vaikka lyhythihaista paitaa. Naiset sen sijaan eivät voi tuolla tavoin ”paljastella” itseään, vaikka paikalla olevat miehet olisivat heidän kanssaan saman ikäisiä.

Poikkeuksen tässä muodostavat tietysti pariskunnat; miksipä heidän pitäisi osoittaa häveliäisyyttä toinen toiselleen.

Etuoikeutettuja luistamaan näistä asioista ovat jälleen kerran myös lapset; heiltä kun ei vaadita samoja asioita, kuin aikuisilta tai aikuisuuden kynnyksellä olevilta.

Puhuminen: Kirjoittaessani vanhempien ihmisten kunnioituksesta kerroin hieman myös siitä, miten heidän läsnä ollessaan on katsottava puheenparttaan. Puheitaan pitää kuitenkin kontrolloida myös tietyissä muissa tilanteissa, eikä kaikkea voi suustaan päästää, mitä sylki sinne tuo.

Pariskunnat voivat jutella keskenään kahden kesken ihan mistä tahansa, sillä heillä ei ole välissään tällaisia rajoitteita. Mahdollisesti näin on ollut myös meidän kulttuurissamme joskus aikoja sitten – noudatettiinhan valtakulttuurissakin entisaikoina tietynlaista häveliäisyyttä pariskuntien välillä.

Siskojen ja veljien välillä on tietynlaiset rajoitteet; ihan kaikesta ei voi puhua. Nämä asiat ovat pääasiallisesti seksiin tai murrosikään liittyviä asioita. Veljekset voivat keskenään kyllä puhua mistä vain ja usein puhuvatkin – sama pätee myös siskoksiin. Tässä tullaan nyt tietysti siihen eräänlaiseen rajaamiseen sukupuolen perusteella.

Miehet eivät yleisesti ottaen puhu naisille seksiin liittyvistä asioista, samoin kuin naisetkaan eivät noista asioista puhu miehille. Keskenään miehet ja keskenään naiset sen sijaan voivat puhua asiasta kuin asiasta.

Miesten ja naisten välisissä puheissa on myös poikkeuksia. On suoraan sanottava, että jollain tavoin tutun miehen ja naisen keskustelu saattaa jollain tavoin käsitellä seksiä. Jos kyseessä on kovin tutut kaverukset, saattavat he puhua näistä asioista ihan muitta mutkitta. Jos taas kyse on toisilleen vieraammista ihmisistä, kiertoilmauksia käytetään. Esimerkiksi jos keskustellaan siitä, onko joku harrastanut jonkun kanssa seksiä, saatetaan tiedustella, että onkohan mitään ”vakavampaa” ollut. 

Mikäli miehiä ja naisia on samassa porukassa isompi määrä, ja miesten jutut käsittelevät seksiä, he usein kiertoilmauksin eli ikään kuin hienovaraisemmin, puhuvat asioista. Romanikulttuurin keskellä elävä nainen kyllä ymmärtää kautta rantain kertomisen, mutta ei välttämättä pidä kiertoilmauksin asioista puhumista niin pahana, kuin että jos asiat esitettäisiin karkeasti ja suoraan.

Jotkut romanit olettavat kaikilta romaneilta kiertoilmauksien käyttämistä suorastaan jatkuvasti. Tämän johdosta nämä tietyt yksilöt saattavat siis ymmärtää suoraan sanotun asian kiertoilmaukseksi, ja tehdä sen perusteella varsin hätäisiä päätelmiä asioista. Tämä on siinä määrin haitallista, että kun tietyt suoraan sanotut, vailla piilomerkitystä vailla olevat asiat ymmärretään kiertoilmauksiksi, ne saadaan näyttämään ja kuulostamaan paljon suuremmilta ja pahemmilta, kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Esimerkkinä tästä voidaan ajatella tavallisessa suomen yleiskielessä käytettyä ilmausta ”viettää iltaa”. Tämähän on ilmaisuna varsin viaton, eikä siihen äkkinäinen ajattelisi kätkeytyvän mitään piilomerkitystä. Illan viettohan yleensä ymmärretään tavallisina illanistujaisina tai muuna illan kuluttamisena. Siihenhän ei tarvitse liittyä mitään muuta. Jos romani kuitenkin on oikein kova kiertoilmausten käyttäjä arkisissa puheissaankin, saattaa hän ymmärtää ilmauksen ”illan vietosta” ihan toisin, kuin mitä se todellisuudessa tarkoittaakaan. Hän saattaa käsittää tuohon piilotetun sanan juopottelusta, seksistä ja vaikka mistä muustakin.

Voidaankin siis sanoa, että on hyvin tärkeää valita juuri ne oikeat ilmaukset ja osata olla käyttämättä tietynlaisia ilmauksia. Esimerkiksi sen sijaan, että kertoisi että ”Me vietettiin iltaa siellä” kannattaakin sanoa, että ”No, me tehtiin ruokaa, otettiin naposteltavaa ja katsottiin elokuvaa.”

Symbolinen puhtaus: Symbolinen puhtaus on erittäin tärkeä asia myös häveliäisyyttä ajatellen. Symbolinen epäpuhtaus on todella hävettävä ja nolo asia. Symbolisesta epäpuhtaudesta tai epäpuhtaista asioista ei yleensä edes puhuta vanhempien ihmisten eikä usein eri sukupuolen edustajienkaan kanssa. On myös hyvin noloa, jos joku asia on ihan ”konkreettisesti” symbolisesti epäpuhdas, ja se on muiden tiedossa. Siitä aiheutuu luonnollisesti häpeää, koska symbolinen epäpuhtaus on myös yksi merkki siitä, että tavoista on lipsuttu, eikä käytös ole ollut kunnollista eikä oikeaoppista tapakulttuuria ajatellen.

Jos esimerkiksi tulee ilmi, että jonkun asunto (kylpyhuonetiloja ja makuuhuonetta ei lasketa tähän mukaan) tai keittiö on symbolisesti epäpuhdas, on se todella noloa. Tällainen symbolinen epäpuhtaus kertoo siitä, että epäsopivissa, väärissä paikoissa on kuljeskeltu joko vähissä vaatteissa tai jopa alasti. Kuten sanottu, vähäpukeisuus ja alastomuus eivät kuulu meidän kulttuuriimme – tai kuuluvat kyllä siinä määrin, että ne ovat tabuja, ja niiden toteutumista tietyiltä osin vältetään kaikin keinoin. 

Jos ajatellaan suuseksiä, on sen kohdalle kirjoitettu kissankokoisin kirjaimin, että ”Kielletty”. Suun ja kasvojen alueen ajatellaan olevan symbolisesti puhtain osa ihmisen kehosta, eikä näitä saisi millään ”liata”. Sukupuolielimet taas ovat hyvin epäpuhtaat symbolisesti, eikä niitä saisi tietenkään sekoittaa puhtaaseen, jotta puhtaasta ei tule likaista. Suuseksin harjoittaminen tarkoittaa tietysti sitä, että suu on symbolisesti epäpuhdas, ja se myös epäpuhtaana pysyy. Käytännössä tämän julkituleminen voi tarkoittaa sitä, että ns. ”suustaan likaisen” ihmisen kanssa ei käytetä samoja astioita, eikä häntä välttämättä päästetä kaikkiin koteihin tai keittiöihin. Jos hän vaihtaa kumppania, ja tieto suun epäpuhtaudesta on, ei kumppani välttämättä koe voivansa suudella tätä suunsa liannutta ihmistä ollenkaan.

Vaikka suuseksi on meidän tapakulttuurimme mukaan erittäin huono ja väärä asia, tabu, ei se tarkoita, etteivätkö romanitkin suuseksiä harrastaisi. Mutta kukapa sitä seksiasioitaan kaikille kailottaisikaan? Seksi kun on muutenkin meillä asia, josta puhutaan vain määrättyjen henkilöiden kanssa.

Tässä kohdin on sanottava, että kirjoitan todellakin hyvin epäsopivista asioista puhuessani epäpuhtaista seikoista ja käsitteistä näinkin vapaamielisesti. Voi hyvin olla, että saan jonkun romanin silmilleni kommentoinnin välityksellä – miksi ihmeessä minä tällaisista asioista kirjoitan, eihän tällaisista pitäisi kenenkään kirjoittaa. Niin no, voi olla, ettei pitäisikään. Nämä kuitenkin ovat asioita, joista romaniyhteisöä tuntemattomalla ihmisellä ei varmasti ole tietoa juuri ollenkaan. Kun eri paikoissa käy ihmisiä luennoimassa romanikulttuurista, he eivät ota tällaisia asioita esiin. Ihan ymmärrettävästä syystä; se on se häpeä ja häveliäisyys. Kirjaimin nämä asiat on kuitenkin suhteellisen helppo ottaa esille, ja lukijakin voi ihan rauhassa sulatella kuulemaansa ja vaikka häkeltyäkin ihan rauhassa.

Häveliäisyystapojen vaikutus elämään

Ihminen, joka on romaniyhteisössä kasvanut tai elänyt useampia vuosia, kokee nämä häveliäisyystavatkin jo ihan luonnollisena osana elämäänsä. Ihminen, jolla on omat aivot, voi tietysti mielessään pohtia näiden kaikkien tapojen merkitystä, tarkoitusta ja tarpeellisuuttakin, mutta tapojen varsinainen toteuttaminen tuleekin sitten niin luonnostaan, ettei toimintatapojaan välttämättä edes sen kummemmin lähde miettimään.

On henkilöitä, jotka kokevat häveliäisyystavat hyvin rajoittaviksi ja ikäviksi asioiksi; joidenkin mielestä ne ovat jopa täysin tarpeettomia tiettyjen ristiriitaisuuksien vuoksi. Onhan se tietysti omalla tavallaan kurjaakin, että häveliäisyystavat määrittelevät elämää niin tarkoin. Toisaalta voidaan sanoa, että jos koolla on joukko ihmisiä, joista jokainen osaa kantaa oman kortensa kokoon, ei häveliäisyystapojen pitäisi olla niinkään hankala asia.

Jos ajatellaan, että paikalla on eri sukupolvien edustajia. Eihän siitä tietenkään mitään tule, jos nuorison on yksinään koetettava kannatella koko häveliäisyystapoja muiden pällistellessä vierestä. Mutta jos sen sijaan tapakulttuuri on jokaisella paikallaolijalla taskussa, juttujen pitäisi loppujen lopuksi luistaa jokseenkin mutkattomasta pieniä mahdollisia poikkeuksia lukuun ottamatta.