Romanikulttuuri: Puhtaustavat

Yhtenä olennaisena osana tapakulttuuriamme ovat myös jo aiemmin mainitsemani puhtaustavat. Kuten tarkasti asiat mieleen painanut lukija saattaa hoksata, puhtaustavat ovat samalla osa sekä häveliäisyyttä että myös vanhempien ihmisten kunnioittamista. 

Kun puhtaustavoista puhutaan, on äärimmäisen tärkeää muistaa ja ymmärtää, että meidän kulttuurissamme on olemassa kahdenlaista puhtautta; sekä symbolista, että konkreettista. Osittain niiden voi selkeästi huomata olevan sidoksissa toisiinsa, vaikka ne sinänsä kaksi erillistä asiaa ovatkin. 

Mikäli kuuntelee romanien keskustelua ja kiinnittää huomiota puhtausjuttuihin, saattavat nämä kaksi mainitsemaani puhtauskäsitettä mennä helposti sekaisin henkilöltä, joka ei kulttuuria kovin hyvin tunne. Tämä ei ole ihmekään, sillä kun me romaniyhteisössä elävät puhumme näistä kahdesta puhtauskäsitteestä, emme puheissamme erittele, kummasta puhtaudesta nyt olikaan kysymys. Miksipä niin tekisimme, puhtaustavat kun ovat luonnollinen osa arkeamme, ja niihin liittyvät käytännöt ominta alaamme.

Siispä puhuttaessa pelkästään ”puhtaudesta” saatetaan tarkoittaa ihan kumpaa tahansa näistä käsitteistä. Jotta henkilö ymmärtää, kummasta puhtaudesta milloinkin puhutaan, hänen pitää luonnollisesti tuntea ja tietää, mitä kumpaankin käsitteeseen liittyy.

Ennen kuin tarkemmin aiheesta kirjoitan, on lukijan myös huomattava, että näistä kumpaakaan ei voi pitää toistaan tärkeämpänä asiana. Kumpikaan näistä yksinään ei ole sama, kuin puhtaustavat kokonaisuudessaan. Kokonaisuuden muodostavat nämä kaksi puhtauskäsitettä yhdessä, ja tärkeysjärjestyksessä ne ovat samalla viivalla.

Tästä asiasta voi myös löytyä eriäviä näkemyksiä, jotka selviävät parhaiten tarkastelemalla eri ihmisten käyttäytymistä. Joku esimerkiksi saattaa hyvinkin viitata symbolisille puhtaustavoille kintaalla, kun taas samaan aikaan pitää jopa ihan sairaalloisesti kiinni konkreettisesta puhtaudesta. Tai päinvastoin. Meidän tapakulttuurimme mukainen ihanne tietysti käy ilmi tuosta ylimmästä kappaleesta, mutta emmehän ole kaikki samanlaisia.

Symboliset puhtaustavat koskevat romaneita ja romaniyhteisössä eläviä, sekä osin myös niitä valtaväestön edustajia, joilla on ollut romanimies/vaimo. Muulta valtaväestöltä näiden tapojen noudattamista ei odoteta eikä oleteta, eikä virheiden tekeminen ole mitenkään rangaistava asia. 

Puhtaus konkreettisesti

Toivottavaa tietysti olisi, että lukija ymmärtäisi ja saisi irti kirjoittamistani asioista mahdollisimman paljon. Tämä taas edellyttää sitä, etteivät asiat mene ainakaan kovin pahasti sekaisin keskenään. Näin ollen puhuessani nimenomaan konkreettisesta puhtaudesta käytän nyt nimenomaan sanaa ”siisteys”.

Siisteydestähän konkreettisessa puhtaudessa nimittäin kyse on; tätä puhtauden laatua voidaan pitää ja pidetään yllä nimenomaan siivoamalla ja järjestelemällä. Tämä puhtaudenlaatu on sellaista, jota voidaan tarpeen mukaan parannella – siivoamalla. Siivouksesta itsestään en nyt ala sen enempää puhumaan, koska jokainen lukija varmasti ymmärtää ja tietää, mitä siivoaminen ja järjesteleminen pitävät sisällään.

Siisteyden voi sanoa olevan hyvin tärkeää. Siisteyttä pidetään yllä tiloja ajatellen etenkin kodeissa ja autoissa. Vaatteiden siisteyttä ja muuta henkilökohtaista hygieniaa ei myöskään tule unohtaa – itse asiassa nämä kaksi viimeksi mainittua saattavat toisinaan jopa ajaa ensiksi mainitsemieni asioiden edelle. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö esimerkiksi kodin siisteyden laiminlyöminen olisi jotenkin hyväksyttävä asia – ei suinkaan. Itse asiassa auton siisteyden ylläpito sijoittuu näiden asioiden tärkeysjärjestyksessä häntäpäähän – mutta kodin siisteys, vaatteiden siisteys ja henkilökohtainen hygienia kilpailevat kaikki kolme siitä ykkössijasta.

Siisteyden laiminlyöminen ja seuraamukset

Siisteyden laiminlyöminen ei ole hyväksyttävää, vaan häpeällistä.

Jokainen vastaa itse henkilökohtaisesta hygieniastaan, ja on tälle ihmiselle itselleen hyvin noloa, mikäli hän vaikkapa haisee hielle tai esiintyy muuten sottaisen, epäsiistin tai likaisen näköisenä ihmisten ilmoilla. Tätä henkilöä aletaan helposti pitää ihmisenä, joka ei välitä omasta siisteydestään, vaikka tuollainen laiminlyönti olisikin ihan ainutkertaista. Tällainen laiminlyönti on tietysti irvailun ja haukkujen kohteena, samoin kuin ihminen laiminlyönnin takana.

Vaatteiden siisteys on myös tärkeä asia. Vaatteiden siisteyden laiminlyöminen on häpeäksi sekä vaatteiden kantajalle itselleen, myös sille, joka vaatteiden siisteydestä vastaa. Esimerkiksi monet naiset vastaavat kumppaniensa vaatteiden siisteydestä aina pesemisestä prässäykseen saakka, ja on heille itselleen hyvin noloa, jos he eivät tästä huolta pidä. Tietysti on ihan oletettavaa, että mies itsekin katsoo vaatteidensa perään ja pitää tällä tavoin huolen omasta ulkoasustaan.

Kodin siisteydestä vastaa yleensä nainen. Kodin on oltava puhdas ja järjestyksessä, etenkin silloin, kun kylävieraita tulee. Kammottava epäjärjestys tai selvä likaisuus/pölyisyys eivät todellakaan ole kodista vastaavalle naiselle kunniaksi – päinvastoin. Naista aletaan helposti pitää huithapelina, joka ei huolehdi eikä osaa huolehtia mistään, ja joka on vielä kaiken lisäksi epäsiisti. Karkeasti sanottuna ”paskainen”. Tätä leimaa ei kukaan toivo otsaansa, samalla kun helposti leimaantuvat muutkin kodissa asuvat ihmiset. Naisen kumppania saatetaan pitää kummallisena: ”Miten ihmeessä se otti tuollaisen naisen itselleen, joka on noin likainen ja pitää kodin tuossa kunnossa?” Kodin siisteyden laiminlyöminen useamman kerran voi hyvinkin johtaa siihen, että aiemmin ahkerasti asunnossa kyläilleet ihmiset alkavatkin kartella tuota epäsiistiä paikkaa. Samalla on hyvin todennäköistä, että puheita asiaa koskien tulee, ja että tuosta laiminlyönnistä tietävät vieraammatkin ihmiset – näillä puheilla kun on tapana levitä yhteisössämme kulovalkean tavoin.

Jos nainen käy siivoamassa jonkun muun kotia, on hänen siistittävä se omaansakin paremmin, jotta lisäpuheita ei vain tulisi. 

Auton siisteydestä vastaa monta kertaa mies. Siivoaminen on voitu jakaa myös niin, että auton sisäsiivouksesta vastaa nainen, ja ulkonaisesta puhtaudesta puolestaan mies. Kukin tavallaan. Periaatteessa auto liitetään enemmänkin mieheen liittyviin asioihin ja miehekkyyteen, joten on enemmänkin miehelle noloa, mikäli auto on siisteyttä ajatellen kurjassa kunnossa. Auton sisäpuolen siisteys on ulkopuolen siisteyttä tärkeämpää, mutta ei kuitenkaan sulje pois auton ulkokuoren siisteyden tärkeyttä.

Symbolinen puhtaus

Tämä on toinen kulttuuriimme kuuluvista puhtauskäsitteistä. Symbolisella puhtaudella on osansa konkreettisessa puhtaudessa. Esimerkiksi siivoamisessa noudatetaan symbolisia puhtaustapoja nimenomaan symbolisen puhtauden säilyttämiseksi.

Symboliset puhtaustavat juontuvat pitkälti ajalta, jolloin romaneilla ei vielä ollut omia koteja. Tällöin puhtaudesta piti pitää tarkoin huoli, jotta kulkutaudeilta oltaisiin vältytty. Tavat on siirretty sukupolvesta toiseen, ihan näihin päiviin saakka, vaikka nykyään ei samanlaista pelkoa kulkutaudeista tai niiden leviämisestä olekaan. Ei siis ole väärin sanoa, että kiertolaisaikana tietyt asiat symbolisista puhtaustavoista olivat selkeästi osana konkreettisia puhtaustapoja.

Symbolisen puhtauden voi määritellä nopeasti sanomalla, että ylhäällä tai yläpuolella olevat asiat ovat puhtaita, ja alhaalla tai alapuolella olevat asiat (yläpuolisiin nähden) ovat likaisia. Nämä kaksi asiaa; puhdas ja likainen eivät saa sekoittua toisiinsa. Jos näin kuitenkin käy, ovat puhtaat asiat muuttuneet likaisiksi, eikä niistä enää voi puhtaita tulla. Symbolinen epäpuhtaus ei ole puhdistettavissa vedellä.

Tuo on tosiaan symbolinen puhtaus näin tiivistettynä, mutta vaikka se omalla tavallaan kertookin kaiken, ei se monellekaan kerro juuri mitään. Epäselvyyksiä ja kysymyksiä on edelleen monilla, aukkoja on jäänyt täyttämättä vaikka kuinka paljon. Pyrin nyt täyttämään nämä mahdolliset aukkokohdat.

 Ensinnäkin tässä joitakin symbolisesti puhtaita asioita ja esineitä:

-       * Pään ja kasvojen alue, erityisesti suu

-       * Hiukset

-       * Kasvopyyhkeet

-       * Tyynyliinat

-       * Petivaatteiden pääpuolet

-       * Pöydät ja tasot

-       * Pöydillä ja tasoilla olevat esineet ja asiat

-       * Astiat

-       * Keittiöt

-       * Muut sellaiset tilat kodissa, joissa ei olla alastomana tai vähäpukeisena

-       * Alle murrosikäiset lapset, ei kuitenkaan vastasyntyneet vauvat

-       * Vanhukset

-       * Erityisesti vanhuksille varatut omat esineensä ja asiansa. Näitä voivat olla esimerkiksi nimenomaan vanhusten omat astiat, tai vaikkapa tuolit tai sohvat. Näitä ovat myös vanhusten omat petivaatteet.

-       * Edellinen pätee myös murrosikäisiin lapsiin.

-       * Valokuvat

-       * Päällimmäiset vaatteet

-       * Päähineet

-       * Keittiön irtaimisto, joka ei ole kosketuksissa likaisten asioiden kanssa

-       * Miehet suhteessa naisiin

-       * Vanhat suhteessa nuoriin

Tässä puolestaan joitakin symbolisesti epäpuhtaita asioita ja esineitä:

-       * Naiset suhteessa miehiin

-       * Nuoret suhteessa vanhoihin

-       * Sukupuolielimet ja paljas iho

-       * Jalat, erityisesti naisten jalat

-       * Sukat ja kengät, erityisesti naisten

-       * Naisten hameet

-       * Lattiat

-       * Matot

-       * Seksi

-       * Seksiä harrastanut naispuolinen (etenkin sellainen, jolla ei varsinaista perinteistä pukua ole)

-       * Raskaus

-       * Vastasynnyttänyt nainen

-       * Vastasyntynyt vauva

-       * Synnytyksen jälkeinen kuukausi

-       * Wc-tilat, kylpyhuonetilat, saunat

-       * Irtaimisto, joita em. tiloissa on

-       * Makuuhuoneet

-       * Petivaatteiden se puoli, johon jalkojen on tarkoitus tulla

-       * Nuorison petivaatteet

-       * Istuimet ja penkit

-       * Sängyt, ei vanhusten eikä alle murrosikäisten lasten

-       * Kaikki, minkä päällä istutaan, seistään tai kävellään tms.

-       * Kaikki, minkä päältä perinteistä pukua kantava nainen kävelee

-       * Kaikki, minkä päällä harrastetaan seksiä

-       * Alusvaatteet

-       * Asiat tai esineet, jotka ovat lattialla tai jotka sinne tippuvat tai sinne laitetaan

Varmasti äskeiset listat selittivät lukijalle jo jotakin, mutta vielä tiivistettynä voidaan sanoa, että vaikka kukaan ihminen ei ole täydellisesti symbolisesti puhdas, lasketaan vanhukset ja alle murrosikäiset (ei vastasyntyneet) tavallaan symbolisesti puhtaiksi. Sen sijaan nuoret ovat heihin nähden epäpuhtaita. Samoin miesten lasketaan olevan tavallaan puhtaita, ja naiset ovat heihin nähden epäpuhtaita.

Kädet ovat se poikkeus, joiden kohdalla symbolista puhtautta ei oikeastaan lasketa. Ajatelkaapa, missä kaikkialla kädet voivat olla tai mitä kaikkea niillä voidaan tehdä. Kädet eivät kuitenkaan ole epäpuhtaat, vaan niiden epäpuhtaus korjaantuu vedellä.

Samaten joissakin tapauksissa lattialle tipahtavat ruokailuvälineet huuhdotaan vedellä ja otetaan sitten takaisin käyttöön.

Esimerkkejä symbolisen puhtauden säilyttämisestä

Suu: Suu on kaikista puhtain ruumiinosa ja kohta ihmisessä. Suun puhtaus on säilytettävä, sillä sen epäpuhtaus koetaan valtavana häpeänä ja todella huonona asiana. Tällöin esimerkiksi suuseksi ei ole hyväksyttävää, eikä myöskään suutelu sellaisen ihmisen kanssa, joka on suuseksiä harrastanut. Periaatteessa suuseksiä harrastaneen kanssa ei myöskään voida käyttää samoja astioita, eikä välttämättä päästää tätä edes keittiötiloihin. (Tämä siis on niin sanottu ihanne ja näin kulttuurimme mukaan pitäisi toimia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suuseksiä harrastettaisi. Ko. asia on vain niin iso tabu, että vaikka samanikäiset läheiset ystävät saattavat keskenään seksielämästäänkin jutella, ei suuseksin harrastamista myönnetä. Se paremminkin kuitataan tyyliin ”Kukapa nyt sellaista tekisi, ei se kuulu meidän kulttuuriin.”)

Hiukset: Sekä naisten että miesten hiukset. Monilla naisilla on pitkiä hiuksia. Olisi siis suotavaa, että hiukset olisi kiinnitetty siten, etteivät ne valuisi pitkin hametta. Tällöin kun ne periaatteessa tulevat epäpuhtaiksi.

Pään ja kasvojen alue: Kasvot ovat suun ohella puhtain kohta ihmisruumiissa. Tämän vuoksi kasvoja varten on omat pyyhkeensä, ja ne on jokaisella henkilökohtaiset. Tämän vuoksi myöskin petivaatteiden asettelusta pidetään tarkka huoli; pään ei pitäisi olla sillä puolella, mihin jalkojen pitäisi tulla. Jos samassa huoneessa nukkuu useampia ihmisiä, he eivät nuku jalat osoittaen toistensa päitä kohti.

Vanhempien petivaatteet suhteessa nuorison petivaatteisiin: Vaikka petivaatteet eivät ikinä ole suorastaan niin puhdas asia, että niitä pöydälle voitaisiin nostella, ovat vanhempien petivaatteet aina puhtaampia suhteessa nuorison petivaatteisiin. Tämän vuoksi vanhemmat eivät käytä nuorison kanssa yhteisiä petivaatteita. Mikäli nuori käyttää vanhemman petivaatteita, ovat petivaatteet tällöin käyttökelvottomat vanhemmalle, eikä vanhempi siis enää näitä käytä. Tyynyliinojen kanssa ei periaatteessa ole noin tarkkaa, mutta käytännössä nekin on henkilökohtaiset.

Miehet suhteessa naisiin: Miesten ajatellaan olevan puhtaampia suhteessa naisiin esimerkiksi siksi, että nimenomaan nainen on se, joka synnyttää. Naisen alaruumis on hyvin epäpuhdas verrattuna miehen alaruumiiseen. Esimerkiksi mies voi ihan hyvin kävellä naisen kenkien yli tai vaikkapa periaatteessa hypätä naisen yli ilman, että aletaan ajattelemaan epäpuhtausasioita. Sen sijaan naisen toimiessa tuolla tavoin tullaan auttamattomasti siihen, että nainen on ”liannut” miehen kengät kävelemällä niiden yli. (Asian voi sanoa olevan hieman ristiriitainen siinä mielessä, että kengät ovat joka tapauksessa likaiset. Naisen käveleminen niiden yli kuitenkin tekee niistä entistäkin epäpuhtaammat, samoin kuin naisen itsensä kengät ovat paljon epäpuhtaammat kuin miehen kengät.)

 

Vanhusten tietyt muut henkilökohtaiset esineet: Jos jossain kodissa on esimerkiksi tietyt tuolit tai istuimet, jolla istuvat vain vanhukset, tarkoittaa tämä sitä, että nuoremmat eivät näillä istuimilla istu. Ne eivät tokikaan ole symbolisesti puhtaita, mutta entistäkin epäpuhtaampia niistä tekee nuorten, erityisesti naispuolisten, niillä istuminen.

Pöytien päällä olevat asiat: Esimerkiksi pöytäliinoja, maljakoita tai mitä tahansa pöydillä olevia asioita ei lasketa istuimille, lattioille eikä matoille. Istuimen karmille voidaan laskea esim. liina, mikäli liina on aseteltu niin, ettei se koske tuolin tai sohvan istuinosaa. Lattialle ei voida laskea mitään, mikä halutaan pitää pöydillä. Mikäli esim. maljakko lasketaan lattialle ja nostetaan sieltä takaisin pöydälle, on koko maljakko epäpuhdas ja se saastuttaa samalla myös pöydänkin. Siitä lähtien kaikki pöydälle laskettavat esineet tulevat epäpuhtaiksi. Jos pöydän ääressä on tähän saakka syöty, tätä ei siinä enää voida tehdä – ainakaan vanhemmat ihmiset eivät todellakaan voi pöydän ääressä hörppiä kahvia.

Keittiö: Keittiöön mennään vain ja ainoastaan kunnolla pukeutuneena. Jos keittiöön mennään alastomana tai vähäpukeisena tai jos keittiössä harrastetaan vaikkapa seksiä, on keittiö tällöin likainen. Likaisen keittiöstä tekee myöskin se, että romanivaatteita käyttämätön seksiä harrastanut naispuolinen romani (tiukempien tapojen mukaan myös ne valtaväestön naiset, joilla on tai on ollut romanimies) menee sinne. Keittiön epäpuhtauden myötä sen koko irtaimisto on epäpuhdasta. Vanhempia ihmisiä ei tällaiseen keittiöön päästetä, eikä varsinkaan siellä syötetä. Keittiön epäpuhtaus on suuri häpeä. Keittiön puhtautta varjellaan myös siten, että makuuhuoneissa ei nukuta jalat keittiön suuntaan.

Keittiön tekstiilit: On ihmisistä itsestään kiinni, kuinka tiukasti he näistä asioista pitävät kiinni. Tapoja on tässä kohtaa erilaisia, mutta sanotaan nyt, että suurin osa ei mene sen tiukimman kaavan mukaan. Periaatteessa kun kaikista ”oikeimpien” tapojen mukaisesti keittiön tekstiilejä ei saisi edes viedä pois keittiöstä. Esimerkiksi pöytäliinat, verhot ja pyyhkeet pitäisi ehdottomasti jopa pestä keittiössä, esimerkiksi pesuvadeissa. Tiskialtaissa niitä ei missään nimessä pitäisi pestä. Käytännössä juuri kukaan ei kuitenkaan nykyaikana toimi noin. Keittiön tekstiileitä ei tiputella lattialle, mutta ne voidaan silti viedä sinne, missä pyykinpesukone on, ja pestä siellä. Keittiön tekstiilit toki pestään tällöin muista tekstiileistä ja vaatteista erikseen. Esimerkiksi keittiön pyyhkeitä ei pestä samassa koneellisessa muiden pyyhkeiden kanssa.

Valokuvat: Vainajien ja vanhempien ihmisten valokuvat ovat kaikista puhtaimpia ja niitä myös kohdellaan siten. Ne säilytetään keittiössä, eikä missään tapauksissa epäpuhtaissa tiloissa, kuten makuuhuoneissa. Kaikille valokuville on kuitenkin yhteistä se, että niissä esiintyvien ihmisten ei ”anneta nähdä” kaikkea. Esimerkiksi nukkuminen tapahtuu siten, että jalat eivät osoita valokuviin päin. Alastomuutta ei myöskään ”näytetä” valokuvan henkilöille, samoin kuin ei seksin harrastamista tms.

Vaatteet: Epäpuhtaita vaatteita ei kanniskella puhtaisiin tiloihin, eikä niitä nostella pöydille eikä tasoille. Esimerkiksi jos nainen on saanut uuden romanihameen, hän ei kanna sitä keittiöön, eikä nosta tuolin karmille eikä keittiön pöydälle. Myöskään alusvaatteita tai sukkia ei tuoda keittiöön, eikä niitä muuallakaan nosteta pöydille tai tasoille. Niitä ei myöskään kuivata näkyvillä, vaan nuoret kuivaavat ne esimerkiksi omissa huoneissaan tai kylpyhuoneessa erillisen verhon takana. Tämä on samalla suuri osa häveliäisyyttä.

Symbolisen puhtauden laiminlyöminen ja tämän esilletulo

Yllä olevista asioista käy ilmi, kuinka symbolinen puhtaus tietyissä asioissa säilytetään – ja samalla myös, milloin puhtaasta tulee likaista, ja mitä se merkitsee. Tähän voidaan vielä lisätä, että symbolinen puhtaus on kunniaksi, mutta sen sijaan sen laiminlyöminen häpeällistä.

Riippuu täysin asiasta, kuinka vakavaa sen symbolinen epäpuhtaus on. Esimerkiksi puhuttaessa suuseksistä ja täten ”suun likaisuudesta”, voidaan todeta, että kyseessä on hyvinkin vakava asia ja mieltä kuohuttava juttu. Vaikka asia on tabu, sen ilmitullessa ko. ilmiö kuohuttaa (ainakin näennäisesti) koko yhteisöä. Varsinkin tällaisten symbolisten epäpuhtauksien esilletulo on siis hyvin noloa.

Symbolisia puhtaustapoja rikkova ihminen saa asiasta riippuen jonkinlaisen leiman otsaansa. Jos asia on vähäinen, juttu vaipuu nopeasti unholaan. Jos taas kyseessä on joku todella vakava asia, ei siitä niin vain pääsekään eroon. Saattaa olla, että vuosien päästäkin asiasta jaksetaan vielä kohista. Vakavissa asioissa puhtaustapojen laiminlyöjää saatetaan kartella joidenkin taholta.

Symbolisen epäpuhtauden aiheuttamien ongelmien ratkaisu

Riippuu täysin asiasta ja ihmisistä, kuinka ongelmat ratkotaan, vai tehdäänkö niistä ongelmaa ensinkään. Jos kyse on vapaamielisistä ihmisistä, ongelmia ei välttämättä katsota edes syntyneen. Jos taas kyse on hyvinkin tiukkapipoisista ihmisistä, ongelmia tulee varmasti.

Jos joku esimerkiksi likaa jonkun asunnon tai keittiön, saattavat vaatimukset olla hyvinkin korkealla. Voidaan vaatia, että asunnon likaaja kustantaa asuntoon uusia huonekaluja aina astioita myöten. Tämä on ääripää, eikä näin pitkälle yleensä mennä. Sen sijaan jonkinlainen puhuttelu asiaa koskien tulee aivan varmasti eteen.

Jokaisen on itse tiedettävä, mihin voi mennä ja mihin ei voi mennä. Samalla jokaisen kodin emännän ja isännän on tehtävä vierailleen selväksi, mikäli asuntoon ei voi tulla romanin kanssa seksiä harrastanut, romanivaatteita pitämätön henkilö. Vaikka vastuu on molemmilla, tehdään asunnon likaajasta yleensä aina se päävastuullinen.

Jos ja kun asunto tai keittiö on likainen, eikä asunnon likaajaa velvoiteta korvaamaan yhtään mitään, ryhtyvät asunnon haltijat itse toimiin. Likaiseen asuntoon on ihan turha ostaa uusia puhtaita asioita tai tavaroita, koska niiden merkitys ei likaisissa tiloissa ole sama, kuin puhtaissa. Tällöin hankitaan uusi asunto, ja sinne uudet tavarat.

Tämäntyyppistä käytäntöä voidaan toteuttaa ja toteutetaan monen asian kohdalla.

Synnytyksen jälkeinen aika liittyy sekä häveliäisyys- että puhtaustapoihin. Tästä ja monista muista asioista kirjoitan omat erilliset juttunsa.

Romanikulttuuri: Häveliäisyystavat

Aiemmin olen kirjoittanut varmaan jo parikin kertaa, että meidän tapakulttuurissamme keskeinen asia on vanhempien ihmisten kunnioittaminen, ja että itse asiassa kaikki tapakulttuuriin kuuluvat asiat liittyvät tavalla tai toisella keskipisteeseensä – vanhempien ihmisten kunnioittamiseen. Näin ollen myös häveliäisyystavat ovat hyvin tärkeä osa kyseisessä asiassa.

Mitä häveliäisyys sitten käytännössä meidän tapakulttuurissamme on? Lyhyesti voisi vastata, että nolojen tilanteiden ja nolostumisen tunteiden välttelyä. Ehkä voisi puhua kiusallisistakin tilanteista, noloushan on yleensä myös kiusallista.

Mistä nolot tai kiusalliset tilanteet sitten tulevat? Erittelen kyllä kohta tarkemmin, mitä häveliäisyystapamme pitävät sisällään, mutta nyt raapaisen kevyesti pintaa sanomalla, että meidän kulttuurimme ja arvojemme kantilta katsottuna liian vapaamielisestä käyttäytymisestä. Sitä voivat olla pukeutuminen, liian vapaamieliset puheet, tai yksinkertaisesti kulttuurillisen etiketin rikkominen tavalla tai toisella. Tämä ei päde pelkästään silloin, kun vanhempia ihmisiä on paikalla – tämä saattaa päteä myös tietyissä tilanteissa, joissa paikalla on pelkästään samanikäistä, mutta eri sukupuolta edustavia ihmisiä.

Häveliäisyyden eri osa-alueet

Pukeutuminen: Lukijat ovat varmasti jossain määrin kiinnittäneet huomiota Suomen romanien vaatetukseen. Jos vaatetusasiat ovat sinulle ihan vieraita, kehotan sinua ehdottomasti lukemaan aiemmat kirjoitukset jo nyt, ennen kuin jatkat tästä.

No niin, katsokaas, oikeantyyppinen pukeutumistapahan on romanikulttuurissa kaiken kaikkiaan peittävää. Alastomuus ja paljas iho halutaan peittää mahdollisimman pitkälle, samoin vartalon muotojen ei haluta korostuvan, vaan niitä peitetään vaatteilla. Myös raskaudenaikaiset vartalonmuutokset peitetään vaatteilla. Nämä asiat (alastomuus, vartalon muotojen näkeminen ja raskaus) ovat sellaisia asioita, joista saattaa aiheutua nolouden tunteita ja siten noloja tilanteita, syystä tai toisesta. Näitä siis halutaan välttää, eli niin sanotusti hävetään näiden asioiden esilletuomista ja näyttämistä. Peitetään, ollaan siis häveliäitä.

Vanhemmat ihmiset ovat tässä asiassa etuoikeutetussa asemassa nuoriin nähden; nuorethan ne vaatteilla itsensä hyvin tarkoin peittävät varsinkin silloin, kun vanhempia ihmisiä on paikalla. Samoin miehet ovat etuoikeutetussa asemassa naisiin nähden; esimerkiksi mies voi samanikäisten naisten läsnä ollessa mennä uimaan tai käyttää vaikka lyhythihaista paitaa. Naiset sen sijaan eivät voi tuolla tavoin ”paljastella” itseään, vaikka paikalla olevat miehet olisivat heidän kanssaan saman ikäisiä.

Poikkeuksen tässä muodostavat tietysti pariskunnat; miksipä heidän pitäisi osoittaa häveliäisyyttä toinen toiselleen.

Etuoikeutettuja luistamaan näistä asioista ovat jälleen kerran myös lapset; heiltä kun ei vaadita samoja asioita, kuin aikuisilta tai aikuisuuden kynnyksellä olevilta.

Puhuminen: Kirjoittaessani vanhempien ihmisten kunnioituksesta kerroin hieman myös siitä, miten heidän läsnä ollessaan on katsottava puheenparttaan. Puheitaan pitää kuitenkin kontrolloida myös tietyissä muissa tilanteissa, eikä kaikkea voi suustaan päästää, mitä sylki sinne tuo.

Pariskunnat voivat jutella keskenään kahden kesken ihan mistä tahansa, sillä heillä ei ole välissään tällaisia rajoitteita. Mahdollisesti näin on ollut myös meidän kulttuurissamme joskus aikoja sitten – noudatettiinhan valtakulttuurissakin entisaikoina tietynlaista häveliäisyyttä pariskuntien välillä.

Siskojen ja veljien välillä on tietynlaiset rajoitteet; ihan kaikesta ei voi puhua. Nämä asiat ovat pääasiallisesti seksiin tai murrosikään liittyviä asioita. Veljekset voivat keskenään kyllä puhua mistä vain ja usein puhuvatkin – sama pätee myös siskoksiin. Tässä tullaan nyt tietysti siihen eräänlaiseen rajaamiseen sukupuolen perusteella.

Miehet eivät yleisesti ottaen puhu naisille seksiin liittyvistä asioista, samoin kuin naisetkaan eivät noista asioista puhu miehille. Keskenään miehet ja keskenään naiset sen sijaan voivat puhua asiasta kuin asiasta.

Miesten ja naisten välisissä puheissa on myös poikkeuksia. On suoraan sanottava, että jollain tavoin tutun miehen ja naisen keskustelu saattaa jollain tavoin käsitellä seksiä. Jos kyseessä on kovin tutut kaverukset, saattavat he puhua näistä asioista ihan muitta mutkitta. Jos taas kyse on toisilleen vieraammista ihmisistä, kiertoilmauksia käytetään. Esimerkiksi jos keskustellaan siitä, onko joku harrastanut jonkun kanssa seksiä, saatetaan tiedustella, että onkohan mitään ”vakavampaa” ollut. 

Mikäli miehiä ja naisia on samassa porukassa isompi määrä, ja miesten jutut käsittelevät seksiä, he usein kiertoilmauksin eli ikään kuin hienovaraisemmin, puhuvat asioista. Romanikulttuurin keskellä elävä nainen kyllä ymmärtää kautta rantain kertomisen, mutta ei välttämättä pidä kiertoilmauksin asioista puhumista niin pahana, kuin että jos asiat esitettäisiin karkeasti ja suoraan.

Jotkut romanit olettavat kaikilta romaneilta kiertoilmauksien käyttämistä suorastaan jatkuvasti. Tämän johdosta nämä tietyt yksilöt saattavat siis ymmärtää suoraan sanotun asian kiertoilmaukseksi, ja tehdä sen perusteella varsin hätäisiä päätelmiä asioista. Tämä on siinä määrin haitallista, että kun tietyt suoraan sanotut, vailla piilomerkitystä vailla olevat asiat ymmärretään kiertoilmauksiksi, ne saadaan näyttämään ja kuulostamaan paljon suuremmilta ja pahemmilta, kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Esimerkkinä tästä voidaan ajatella tavallisessa suomen yleiskielessä käytettyä ilmausta ”viettää iltaa”. Tämähän on ilmaisuna varsin viaton, eikä siihen äkkinäinen ajattelisi kätkeytyvän mitään piilomerkitystä. Illan viettohan yleensä ymmärretään tavallisina illanistujaisina tai muuna illan kuluttamisena. Siihenhän ei tarvitse liittyä mitään muuta. Jos romani kuitenkin on oikein kova kiertoilmausten käyttäjä arkisissa puheissaankin, saattaa hän ymmärtää ilmauksen ”illan vietosta” ihan toisin, kuin mitä se todellisuudessa tarkoittaakaan. Hän saattaa käsittää tuohon piilotetun sanan juopottelusta, seksistä ja vaikka mistä muustakin.

Voidaankin siis sanoa, että on hyvin tärkeää valita juuri ne oikeat ilmaukset ja osata olla käyttämättä tietynlaisia ilmauksia. Esimerkiksi sen sijaan, että kertoisi että ”Me vietettiin iltaa siellä” kannattaakin sanoa, että ”No, me tehtiin ruokaa, otettiin naposteltavaa ja katsottiin elokuvaa.”

Symbolinen puhtaus: Symbolinen puhtaus on erittäin tärkeä asia myös häveliäisyyttä ajatellen. Symbolinen epäpuhtaus on todella hävettävä ja nolo asia. Symbolisesta epäpuhtaudesta tai epäpuhtaista asioista ei yleensä edes puhuta vanhempien ihmisten eikä usein eri sukupuolen edustajienkaan kanssa. On myös hyvin noloa, jos joku asia on ihan ”konkreettisesti” symbolisesti epäpuhdas, ja se on muiden tiedossa. Siitä aiheutuu luonnollisesti häpeää, koska symbolinen epäpuhtaus on myös yksi merkki siitä, että tavoista on lipsuttu, eikä käytös ole ollut kunnollista eikä oikeaoppista tapakulttuuria ajatellen.

Jos esimerkiksi tulee ilmi, että jonkun asunto (kylpyhuonetiloja ja makuuhuonetta ei lasketa tähän mukaan) tai keittiö on symbolisesti epäpuhdas, on se todella noloa. Tällainen symbolinen epäpuhtaus kertoo siitä, että epäsopivissa, väärissä paikoissa on kuljeskeltu joko vähissä vaatteissa tai jopa alasti. Kuten sanottu, vähäpukeisuus ja alastomuus eivät kuulu meidän kulttuuriimme – tai kuuluvat kyllä siinä määrin, että ne ovat tabuja, ja niiden toteutumista tietyiltä osin vältetään kaikin keinoin. 

Jos ajatellaan suuseksiä, on sen kohdalle kirjoitettu kissankokoisin kirjaimin, että ”Kielletty”. Suun ja kasvojen alueen ajatellaan olevan symbolisesti puhtain osa ihmisen kehosta, eikä näitä saisi millään ”liata”. Sukupuolielimet taas ovat hyvin epäpuhtaat symbolisesti, eikä niitä saisi tietenkään sekoittaa puhtaaseen, jotta puhtaasta ei tule likaista. Suuseksin harjoittaminen tarkoittaa tietysti sitä, että suu on symbolisesti epäpuhdas, ja se myös epäpuhtaana pysyy. Käytännössä tämän julkituleminen voi tarkoittaa sitä, että ns. ”suustaan likaisen” ihmisen kanssa ei käytetä samoja astioita, eikä häntä välttämättä päästetä kaikkiin koteihin tai keittiöihin. Jos hän vaihtaa kumppania, ja tieto suun epäpuhtaudesta on, ei kumppani välttämättä koe voivansa suudella tätä suunsa liannutta ihmistä ollenkaan.

Vaikka suuseksi on meidän tapakulttuurimme mukaan erittäin huono ja väärä asia, tabu, ei se tarkoita, etteivätkö romanitkin suuseksiä harrastaisi. Mutta kukapa sitä seksiasioitaan kaikille kailottaisikaan? Seksi kun on muutenkin meillä asia, josta puhutaan vain määrättyjen henkilöiden kanssa.

Tässä kohdin on sanottava, että kirjoitan todellakin hyvin epäsopivista asioista puhuessani epäpuhtaista seikoista ja käsitteistä näinkin vapaamielisesti. Voi hyvin olla, että saan jonkun romanin silmilleni kommentoinnin välityksellä – miksi ihmeessä minä tällaisista asioista kirjoitan, eihän tällaisista pitäisi kenenkään kirjoittaa. Niin no, voi olla, ettei pitäisikään. Nämä kuitenkin ovat asioita, joista romaniyhteisöä tuntemattomalla ihmisellä ei varmasti ole tietoa juuri ollenkaan. Kun eri paikoissa käy ihmisiä luennoimassa romanikulttuurista, he eivät ota tällaisia asioita esiin. Ihan ymmärrettävästä syystä; se on se häpeä ja häveliäisyys. Kirjaimin nämä asiat on kuitenkin suhteellisen helppo ottaa esille, ja lukijakin voi ihan rauhassa sulatella kuulemaansa ja vaikka häkeltyäkin ihan rauhassa.

Häveliäisyystapojen vaikutus elämään

Ihminen, joka on romaniyhteisössä kasvanut tai elänyt useampia vuosia, kokee nämä häveliäisyystavatkin jo ihan luonnollisena osana elämäänsä. Ihminen, jolla on omat aivot, voi tietysti mielessään pohtia näiden kaikkien tapojen merkitystä, tarkoitusta ja tarpeellisuuttakin, mutta tapojen varsinainen toteuttaminen tuleekin sitten niin luonnostaan, ettei toimintatapojaan välttämättä edes sen kummemmin lähde miettimään.

On henkilöitä, jotka kokevat häveliäisyystavat hyvin rajoittaviksi ja ikäviksi asioiksi; joidenkin mielestä ne ovat jopa täysin tarpeettomia tiettyjen ristiriitaisuuksien vuoksi. Onhan se tietysti omalla tavallaan kurjaakin, että häveliäisyystavat määrittelevät elämää niin tarkoin. Toisaalta voidaan sanoa, että jos koolla on joukko ihmisiä, joista jokainen osaa kantaa oman kortensa kokoon, ei häveliäisyystapojen pitäisi olla niinkään hankala asia.

Jos ajatellaan, että paikalla on eri sukupolvien edustajia. Eihän siitä tietenkään mitään tule, jos nuorison on yksinään koetettava kannatella koko häveliäisyystapoja muiden pällistellessä vierestä. Mutta jos sen sijaan tapakulttuuri on jokaisella paikallaolijalla taskussa, juttujen pitäisi loppujen lopuksi luistaa jokseenkin mutkattomasta pieniä mahdollisia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Romanikulttuuri: Vanhempien ihmisten kunnioittaminen

Aiemmin tein selkoa, kuinka vanhempien ihmisten kunnioittaminen on meidän tapakulttuurimme keskeisin asia, ja kuinka koko tapakulttuuri itse asiassa pohjautuu siihen. Näin on. Täten myös itse vanhemmat ihmiset ovat keskeisessä asemassa romaniyhteisössä.

Vanhempien ihmisten oikeudet

Vanhemmat ihmiset ovat oikeutettuja saamaan eräänlaista erityiskohtelua esimerkiksi omilta lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan, sekä muilta heitä huomattavasti nuoremmilta romaneilta. Tätä erityiskohtelua on kunnioittava ja kohtelias käytös.

He voivat myös huomauttaa nuorempia tietyistä asioista. Mikäli nuori esimerkiksi kiroilee vanhemman ihmisen läsnä ollessa, vanhempi ihminen voi ihan vapaasti huomauttaa tästä. Sama tulee muihin käyttäytymisen liittyviin asioihin silloin, kun nuoremmalla on tieto vanhemman ihmisen läsnäolosta.

Heillä on oikeus tulla kohdelluiksi ja ajatelluiksi ensimmäisinä pienten lasten ohella.

He ovat oikeutettuja tulemaan kuulluiksi periaatteessa asiassa kuin asiassa. Heillä on lupa myös aika pitkälti olettaa, että heitä tosiaan kuunnellaan ja että heidän toiveidensa ja ohjeidensa mukaan toimitaan. Raja se on tietysti kaikella. Jos joku toive on selkeästi mahdoton toteuttaa syystä tai toisesta, ei sitä voida olettaa täytettävän. Tai jos joku neuvo on selkeästi väärä, ei sen mukaan tarvitse toimia.

Voidaan sanoa, että he saavat ja voivat puuttua nuorempien elämään aika vahvastikin, kuitenkin muistaen, että on olemassa tietyt rajat, joita hekään eivät ylitä. 

He ovat myös nuoremmista eriävällä tavalla oikeutettuja määräämään ja päättämään tietyistä asioista ja niiden kulusta. Jos esimerkiksi pienessä kylässä asuu vain yhden romanisuvun edustajia ja paikkakunnalle on muuttamassa romaneita vieraalta paikkakunnalta, he voivat katsoa nämä tulokkaat joko tervetulleiksi tai vastaavasti toivottaa nämä hevonkuuseen. Tämän asian he voivat sanoa tulokkaille itselleen. Tulokkaat saattavat tietysti pitää oman päänsä vastaväitteistä huolimatta, mutta useimmiten tällaisissa asioissa kuunnellaan tätä toivetta.

Vanhemmat naiset voivat tarpeen vaatiessa luopua varsinaisista romanivaatteista ja vaihtaa ne kevyempiin hameisiin.

Vanhempien ihmisten velvollisuudet

Kaikkien tiedossa on, että oikeuksien lisäksi kaikilla ihmisillä on myös omat velvollisuutensa. Näin on myös romaniyhteisön vanhusten kohdalla.

Ensinnäkin vanhempien ihmisten tulee käyttäytyä siten, kuten heidän ikänsä ja asemansa vaatii. He eivät saa ”laskea” itseään nuorison tasolle tai käyttäytyä muuten mitenkään erikoisen nuorekkaasti. Heidän on mukauduttava ikänsä mukaiseen rooliin ja pysyttävä siinä. Käytännössä he eivät siis saa esimerkiksi jutella vapaamielisesti nuorten kanssa nuorten asioista (seurustelusta yms.).

Jos he taas eivät käyttäydy ikänsä mukaisesti, he eivät saa eivätkä voi olettaa, että heitä kohdeltaisiin yhtä kunnioittavasti kuin muita vanhempia ihmisiä.

He eivät saa tahallaan hankaloittaa nuorempien arkea tai jokapäiväistä elämää. Heidän on osattava antaa ja annettava tilaa ja mahdollisuuksia nuoremmille silloin kun tilanne sitä vaatii. Tämä asia heidän pitäisi tehdä ihan ilman pyytämistä, mutta ei ole tavatonta, että joku nuorempi joutuu pyytämään tilan antamista.

He eivät myöskään saa liiaksi puuttua nuorempien elämään tai asioihin. Tähän liittyy nimenomaan tilan antaminen.

Heidän on tunnettava romanikulttuurin rajat. He eivät saa ylittää esimerkiksi häveliäisyystapojen rajaa kuljeskelemalla vaikkapa puolialastomana muiden nähden tai puhumalla ruokottomia asioita nuorempien kuullen. Tähän kuuluu myös se, että jos vanhempi ihminen sattumalta näkee jotain, jota hänen ei pitäisi nähdä (esimerkiksi nuorempien lähekkäin olemisen, halailun, suutelun) ei hän saa ottaa asiaa sanallisesti esille, eikä myöskään mennä nuorten ”väliin”. Tällaiset asiat hänen on pidettävä omana tietonaan, mikäli kyse on tahattomasta tilanteesta (=nuoremmat eivät ole olleet tietoisia vanhemman ihmisen läsnäolosta tai paikalle tulosta).

Vanhemmat ihmiset eivät saa myöskään sanallisesti aiheuttaa tahallaan noloa tilannetta puhumalla seksistä, parisuhteesta, raskaudesta tai synnytyksestä.

Oikeuksien ja velvollisuuksien toteutuminen

Lukijan on syytä ottaa huomioon, että edellä mainitut oikeudet ja velvollisuudet eivät ole peräisin mistään virallisista lähteistä, eikä varsinaista vanhempien romanien oikeudet ja velvollisuudet –listaa ole olemassakaan. Yllä olevat ovat kuitenkin oikeaa tietoa, ja niissä on pyritty tarkasti selventämään vanhemman ihmisen asemaa romaniyhteisössä ja tapakulttuurimme näkökulmasta.

Vaikka nykyaika onkin tuonut mukanaan uusia tuulia, ovat tapakulttuurimme ja kulttuuriin pohjautuvat arvomme pysyneet aika lailla samoina. Näitä ylempänä olleita vanhempien ihmisten oikeuksia ja velvollisuuksia voisi myöskin pitää yhtenä osana puhtaan romanikulttuurin arvoista ja asenteista.

Vanhempien ihmisten oikeudet toteutuvat mielestäni aika pitkälle ja hyvin. Poikkeustapauksiakin on, mutta toisaalta muutoksen tuulet ovat puhaltaneet myös vanhempiin ihmisiin itseensä: heistä osa on ainakin jossain määrin vähentänyt odotustensa ja vaatimustensa määrää. Tähän on syynä se, että jotkut ovat kokeneet mukautuvansa tuolla tavoin paremmin nyky-yhteiskuntaan ja samalla tuovansa omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen tuolla tavoin hieman helpommat oltavat.

Jos ajatellaan vanhempien ihmisten velvollisuuksia, niin niiden toteutumisprosentin voisi ehkä sanoa olevan 50 % ja 50 %. Ne toteutuvat, ja samalla eivät toteudu. Yleisin ongelma on nimenomaan tilan antaminen; siinä on asia, joka toteutuu monessa kohdin joko hyvin huonosti tai jopa ei lähes ollenkaan. Nuoremmille tuo voi olla hyvinkin ongelmallista, koska vaikka tietyissä kohdin myös nuorempi ihminen voi rikkoa rajoja ja ottaa vanhemman ihmisen vääränlaisen käyttäytymisen puheeksi, ei sitä läheskään aina viitsitä tehdä. Asia vain painetaan villaisella, ja jatkoa seuraa. 

Läheskään kaikki vanhemmat ihmiset eivät tule ajatelleeksi oman käytöksensä vaikutusta tai merkitystä, vaan kokevat asiakseen ja oikeudekseen rynnätä tilanteesta toiseen välittämättä siitä, tekeekö hän itse oikein vai eikö. Asiaa ei välttämättä edes tulla ajatelleiksi.

Yhteenvetoa: Vaikka vanhempi romani ei saisi tietyllä tapaa toimia, se ei tarkoita, etteikö hän niin saattaisi toimia. Näistä asioista löytyy paljon esimerkkejä.

Kunnioittaminen tapakulttuurissa

Vanhempia ihmisiä teititellään. Esimerkiksi viimeistään murrosikään tulleet (n.13-vuotiaat) lapset teitittelevät omia vanhempiaan, vanhempiensa sisaruksia ja serkkuja, omia isovanhempiaan sekä muita heidän vanhempiensa tai isovanhempiensa ikäluokkaan kuuluvia ihmisiä. Joissakin perheissä teitittelystä on luovuttu ainakin kotioloissa, ja isommatkin lapset sinuttelevat vanhempiaan. Tämä ei oikeuta lapsia sinuttelemaan muita omien vanhempiensa ikäisiä ihmisiä.

Jos vanhemmilla on hyvin nuoria sisaruksia, lasten ei välttämättä tarvitse teititellä näitä. Jos joku vanhempi ihminen itse korostamalla korostaa, ettei halua itseään teititeltävän, voi teitittelyn jättää pois. 

Niitä ihmisiä, joita tulee teititellä, pitää myös muuten kunnioittaa. Jos vanhempaa ihmistä ei teititellä, mutta hän muuten kuitenkin käyttäytyy oman asemansa mukaisesti, tulee häntä samalla tavoin kunnioittaa kuin muitakin vanhempia ihmisiä. Jos vanhempi ihminen taas heittäytyy ihan nuorten tasolle, voi hänelle puhua pelkäämättä, mitä asiasta seuraa.

Vanhempien ihmisten läsnä ollessa on pukeuduttava siististi ja peittävästi. Ihan pienet lapset voivat olla omissa lasten vaatteissaan ja vaikka puolialastominakin, heiltä ei todellakaan odoteta samanlaisia tapoja kuin aikuisilta. Murrosikään tulleiden nuorien kuitenkin pitäisi peittää mahdolliset muotonsa ja välttää liian paljastavaa pukeutumista. Mikäli suoria vaatteita, pikkuvaatteita tai varsinaisia naisten romanivaatteita on alkanut käyttämään, pitäisi näitä käyttää aina vanhempien ihmisten paikalla ollessa.

Vanhempia ihmisiä ei viedä sellaisiin koteihin, jotka ovat symbolisesti epäpuhtaita. He eivät myöskään syö tai juo sellaisessa kodissa, jonka keittiö on symbolisesti epäpuhdas. Heitä ei myöskään istuteta sellaisille istuimille, joissa on istunut sellainen romaniyhteisöön kuuluva henkilö, jolla ei ole ollut päällään oikeanlaista vaatetusta. Sama pätee tiukkapipoisemmilla ihmisillä myös autossa istumiseen; kaikki autot eivät sovi vanhempien ihmisten kuljettamiseen.

Vanhemmat ihmiset asetetaan useimmiten etusijalle, kun ajatellaan syömistä tai nukkumista. He saavat syödä kaikkia muita ennen pienen lasten kanssa. Jos talossa on nuorempia naisia, nämä hoitavat vanhemman ihmisen puolesta siivoamisen, ruuanlaiton ja usein monia muitakin askareita. Nuoremmat naiset voivat olla joko omia tyttöjä, lapsenlapsia tai vaikkapa miniöitä. Vieraammatkin nuoret naiset ottavat asiakseen vanhemman ihmisen ”passaamisen” ihan luonnostaan. Nämä asiat pätevät silloin, mikäli vanhemman ihmisen luokse mennään kyläilemään tai mikäli vanhempi ihminen on itse kyläilemässä jossain muualla.

Yksinään asuva vanhempi ihminen voi ja usein tekeekin itse itselleen ruuat, sekä hoitaa siivoamiset ja muut askareet itse. On tosin hyvin yleistä, että vanhemman ihmisen kotona käy sitten näitä edellä mainittuja nuoria naispuolisia auttelijoita. Vanhemman ihmisen kodissa käyttäydytään vielä tarkemmin kuin omissa kodeissa, jotta kaikki pysyy varmasti symbolisesti puhtaana.

Kunnioittaminen tavallisessa kommunikaatiossa tapakulttuurin mukaan

Puheidensa perään on katsottava. Kiroileminen, rivot ja alatyyliset jutut eivät esimerkiksi ole niitä puheita, joita suustaan voi laskea vanhemmille ihmisille tai heidän ollessaan paikalla. Myöskään asioista, jotka ovat tabuja, ei puhuta niin, että vanhemmat ihmiset kuulevat. Näitä asioita ovat esimerkiksi

·         * Seksi

·         * Ehkäisy

·         * Raskaus (Lapsi on saanut alkunsa seksistä)

·         * Synnyttäminen (liittyy seksiin, sekä siihen, että useimmiten lapsi syntyy alateitse – sukupuolielimistä puhuminen on romanikulttuurissa tabu)

·         * Synnytyksenjälkeinen aika (Tietyn ajan nainen ja lapsi itsessään ovat epäpuhtaita, lisäksi synnytyksen jälkeinen aika viittaa edelleen em. asioihin.)

·         * Imettäminen

·         * Lasten iät (Tarkempi ajankohta viittaa siihen ajankohtaan, milloin lapsi on saanut alkunsa.)

·         *  Murrosikä

·         * Kuukautiset

·         * Seksuaalisuus

·         * Sisäelimiin liittyvät asiat tarkemmin

·         * Ulostamiseen, kylpemiseen tai vessa-asioihin liittyvät asiat

·         * Alusvaatteet

·         *Joskus myös naisten hame ja kengät (Koska ovat symbolisesti epäpuhtaita)

·         * Seurustelu (Viittaa siihen, mitä se yleensä pitää sisällään)

·         * Avioliitto (Parisuhdeasioista ei keskustella vanhempien ihmisten kanssa)

Seuraavia sanoja ei myöskään sanota vanhempien ihmisten kuullen, mutta niistä käytetään sen sijaan kiertoilmauksia, jotka kaikki romanikulttuurissa elävät ymmärtävät. Suluissa näet kiertoilmauksen, ja sen perässä selvityksen siitä, miksi kiertoilmausta käytetään puhuttaessa vanhempien ihmisten kuullen.

·         * Isä, isyys (Isän nimi, vanhin tai toiset) Sana viittaa lapsen alkuperään eli seksiin.

·         * Äiti, äitiys (Äidin nimi, vanhin tai toiset) Sana viittaa lapsen alkuperään eli seksiin.

·         * Syntymäpäivä (Päivät) Sana viittaa lapsen alkuperään eli seksiin ja lapsen teon ajankohtaan.

·         * Haarukka (Kahveli) Sanalla on toinenkin merkitys, joka tarkoittaa alapäätä.

Kiertoilmauksien käyttäminen ei suinkaan tarkoita, että niitä käyttävät ihmiset saisivat sanan suoraan sanomisesta mitään sen erikoisempia mielikuvia. Kiertoilmauksien käyttämisellä on kuitenkin merkitys tähänkin viitaten; ne mielikuvat halutaan välttää ja pitää poissa. Noloja tilanteita ja nolouden tunteita vältellään tälläkin tavalla.

Velvollisuus kunnioittamiseen

Romaniyhteisössä ja muutenkin romanikulttuurissa elävillä ihmisillä on velvollisuus kunnioittaa vanhempia ihmisiä. Vanhempien ihmisten kunnioittamista vaaditaan tällöin myös sellaisilta valtaväestön edustajilta, joilla on romanipuoliso. Myös ne valtaväestön edustajat, jotka ovat julkisesti seurustelleet/asuneet romanin kanssa, ovat eron jälkeen velvoitettuja kunnioittamaan vanhempia ihmisiä esimerkiksi kyläillessään näiden luona tai jutellessa. Vaatetuksen kautta kunnioittaminen on puolestaan hyvin monijakoinen asia.

Valtaväestön edustajilta, jotka eivät romaniyhteisössä elä, ei odoteta samoja tapoja kuin yhteisössä eläviltä. He voivat ihan vapaasti olla tietämättömiä ja toimia omien tapojensa mukaan. Heitä saatetaan ohjeistaa vanhempien ihmisten kunnioittamiseen joiltakin osin, mutta kaiken ei oleteta menevän nappiin.

Valtaväestön edustaja voi jutella vanhemman romanin kanssa ihan vapaasti silloin, kun paikalla ei ole nuorempia romaneita. Kiertoilmaisuja ei tarvitse käyttää, kunhan pitää puheenpartensa ihan tavallisesti katsottuna asiallisena.

Romanikulttuuri: Peruskäsitteet

Kun verrataan valtakulttuuria ja romanikulttuuria, huomataan väistämättä joitakin eroja. Ovatko erot kovin mittavia vai eivät, siinäpä vasta kysymys. Monet tapakulttuurin merkitykselliset asiat ovat sellaisia, joita myös valtakulttuurissa on ihannoitu useita satoja vuosia sitten. Suomessa meidän tapakulttuurimme on myös saanut pysyviä vaikutuksia muista kulttuureista pitkällisen vaelluksen tuloksena. Yhteneväisyyksiä löytyykin siten suunnasta jos toisestakin.

Suomessa meidän romanien tapakulttuuri eroaa jonkin verran esim. muiden Euroopan romanien tapakulttuurista. Ulkoisista eroista suurin on varmasti naisten pukeutuminen. Kun ulkomaalaiset romanit vetävät päälleen kukkaisen mekon tai värikkään, kevyen hameen, me täällä Suomessa verhoudumme aivan toisella tavoin.

Kun puhutaan pukeutumistavoista, puhutaan yhtä aikaa sekä häveliäisyystavoista, puhtaustavoista että vanhempien ihmisten kunnioittamisesta. Näitä kaikkia mainittuja löytyy varmasti jossain muodossa myös muiden maiden romanien tapakulttuurista. Silti Suomen romanien vakiintuneita perinteitä voisi luonnehtia vanhoillisemmiksi ja ehkäpä tiukemmiksikin, kun muiden maiden romanien perinteitä ja tapakulttuuria.

Suomessa romanien tapakulttuurin perustana on vanhempien ihmisten kunnioittaminen. Tähän liittyvät puhtaustavat sekä häveliäisyystavat. Joskus mainitaan erikseen myös pukeutuminen ikään kuin se olisi kokonaan erillinen osa-alue näistä kahdesta mainitusta, mutta oikeastaan onkin niin, että pukeutumistavat liittyvät sekä puhtaustapoihin että häveliäisyystapoihin.

Tapojen yhdenmukaisuus Suomessa ja niiden noudattaminen

On hyvin tärkeää muistaa, että vaikka romaniyhteisö on Suomessa tiivis ja monelta osin yhteneväinen, ei se kuitenkaan tarkoita, ettäkö kaikki romanit olisivat samanlaisia kaikissa asioissa. Tämä ilmenee ennen muuta ajattelutavoissa, joka taas vaikuttaa myös kulttuurilliseen ajatteluun:

- Noudattaako henkilö kulttuuria vaiko ei 

 ja

·        -  Miltä osin ja missä määrin hän kulttuuria noudattaa.

Vaikka voidaan hyvin selkeästi määritellä, mikä oikeastaan on romanikulttuurin mukaista ja mikä ei, on tapojen noudattamisessa ihan selkeitä eroja. Jos haluaa tietää pelkästään romanikulttuurin oikeellisesta noudattamisesta, on keskityttävä teoriaan. Käytännössä tapakulttuurin seuraaminen puolestaan osoittaa tapakulttuurin noudattamisen erot.

Epämääräisesti voidaan sanoa, että tavat ja niiden noudattaminen vaihtelee eri puolella Suomea. Tarkemmin asiaa voitaisiin ilmaista niin, että Pohjois-Suomessa ja sieltä päin kotoisin olevien ihmisten kodeissa romanikulttuurilla on hyvin keskeinen asema, ja tapakulttuuriin liittyvät asiat istuvat hyvin tiukassa. Tapakulttuurista saattaa tarkemmin tutkiessa löytyä sellaisia asioita, joita ei muualla päin Suomessa ole osattu edes ajatella.

Pohjanmaan seudulla tavoista jossain määrin poikkeamisen voisi taas sanoa olevan aika yleistä. Pohjanmaalta löytyy paljon romaninaisia, jotka eivät ole ottaneet käyttöön perinteistä pukeutumista, vaikka kulttuurin näkökulmasta katsottuna sen aika olisi koittanut jo ajat sitten. Tämä ei kuitenkaan estä tai vaikeuta heidän jokapäiväistä elämäänsä heidän omien paikkakuntiensa sisäpuolella. 

Jos ajatellaan Pohjois-Suomea ja Pohjanmaata, voidaan sanoa, että Pohjois-Suomessa ollaan tapojen suhteen tiukempia ja vanhoillisempia. Sama pätee myös muualle muuttaneiden pohjoissuomalaisten tai heidän jälkeläistensä kodeissa hyvin pitkälti. Pohjanmaalta kotoisin olevista romaneista taas voidaan sanoa, että he ovat huomattavasti vapaamielisempiä monessa asiassa.

Vaikka vapaamielisyydessä on omat hyvätkin puolensa, voidaan silti sanoa, että liiallinen vapaamielisyys tapojen suhteen ei kuulu romanikulttuuriin. Vaikka moni suhtautuu muiden vapaamielisyyteen jokseenkin suvaitsevasti (vaikka itse tiukasti kiinni tavoista pitäisikin) on myös paljon niitä, joiden mielestä vapaamielisyys on kertakaikkisen väärin ja tuomittavaa. Valitettavaa on, että joissakin tapauksissa tapojen suhteen vapaamielisempiä romaneita on alettu pitää ikään kuin huonompina romaneina tai vähemmän romaneina – vaikka mustalaisuus ei olekaan tavoista, eikä varsinkaan vaatteista kiinni. Silti käytöstapojen, ja varsinkin romanitapojen ajatellaan hyvin laajalti olevan tärkeä asia, josta on pidettävä kiinni.

Toisaalta samaan aikaan hyvin tiukkapipoisille tapojen noudattajille saatetaan irvailla vapaamielisempien tahojen suunnalta. Toki onkin niin, että tiettyjä asioita lähemmin tutkaillessa myös tiukassa tapojen noudattamisessa ilmenee ristiriitaisuuksia.

Jos ajatellaan esimerkiksi kenkiä. Naisten kenkien ja naisten hameen ajatellaan olevan symbolisesti epäpuhdas, jolloin nainen ei saa esimerkiksi kävellä miesten kenkien yli. Jos nainen näin tekee, hän likaa miehen kengät, jolloin kengät ovat periaatteessa käyttökelvottomat. Kuitenkin kaikki lattialla oleva on epäpuhdasta, eikä sitä nosteta pöydälle. Samaten on jalkojen kanssa; ei sukkia tai kenkiä todellakaan nosteta pöydille. Jalkoja ei missään nimessä nosteta tyynylle, eikä nukuta jalat petivaatteiden pääpuoleen päin. Ymmärrättekö siis asiasta kumpuavan ristiriidan?

Seuraavassa tekstissä kerron tapakulttuurista tarkemmin.