Valikoituja perustietoja romaneista

Tämän lyhyehkön tekstini tarkoituksena on saattaa lukijan tietoon muutamia perusasioita romaneista. Mikäli romanitietoutesi on vähäistä ja romaniasiat kuitenkin kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti tämän tekstin lukemista.

Romanien alkuperäismaata on jäljitetty pitkään, ja apuna on käytetty myös kielitieteellisiä tutkimuksia. On esitetty erinäisiä väitteitä mm. romanien mahdollisesta juutalaisesta alkuperästä, mutta tästä ei ole saatu todisteita. Sen sijaan muut tutkimukset ovat osoittaneet romanien olevan lähtöisin Punjabista, joka sijaitsee Intian ja Pakistanin rajalla.

On edelleen osin hämärän peitossa, miksi romanit tarkalleen ottaen ovat lähteneet vaeltamaan kohti muita maita. Mahdollisia ja todennäköisiä syitä ovat olleet elintaso (köyhyys ja nälänhätä), kulkutaudit, vainot ja sodat sekä mahdolliset luonnonkatastrofit.

Romanien muuttoliike ei tapahtunut yhdessä ryppäässä, vaan romaneja on mitä todennäköisimmin lähtenyt kulkemaan eri aikoihin. On esitetty voitavan puhua kolmesta suuremmasta ”muuttoaallosta”. Romanit lähtivät kulkemaan eri ilmansuuntiin, eri reittejäkin käytettiin. Tämä näkyy nykypäivänä parhaiten siinä, että romaneita on ympäri maailmaa.

Romanikulttuuri on kehittynyt aikojen saatossa ja saanut vaikutteita eri maiden kulttuureista. Tästä syy siihen, miksi tapaeroja löytyy jonkin verran suomalaisten romanien ja muiden maiden romanien välillä.

Vaikka meillä romaneilla ei ole varsinaisesti omaa maata, on meillä kuitenkin oma kieli, oma lippu ja jopa oma kansallislaulu. Kansallislaulumme nimi on ”Gelem, gelem” joka on suomennettuna ”Kuljen, kuljen”. Meillä on myös oma niin sanottu kansallispäivä, josta oikeastaan pitäisi käyttää nimeä ”Kansainvälinen romanipäivä”. Sitä vietetään 8.4.

Romaniryhmiä on useita, esimerkkeinä Kale Kelderash, Xoraxane, Lovari ja Sinti. Suomalaiset romanit kuuluvat Manouche- nimiseen ryhmään, josta ”mannettelun” on joskus arveltu johtuneen.

Suomessa arvellaan olevan noin 10 000 romania, mutta tarkempaa lukua en valitettavasti osaa sanoa, vaikka mieleni tekisikin. Suomen romaneita on jonkin verran myös Ruotsin puolella.

Romaniassa puolestaan elää Euroopan suurin romanivähemmistö – osa Romanian romaneistahan on nyttemmin rantautunut tänne Suomeen elättääkseen itsensä paremmin. Sama ilmiö on ollut nähtävissä esim. Bulgarian, Unkarin ja Slovakian romaneilla. Kotipuolessaan suurimmalla osalla heistä on todella kurjat ja alkeelliset olot. Suomalaisten romanien olot ovat heihin verrattuna kuin paratiisissa.

Me suomalaiset romanit

Täällä Suomessa meitä kutsutaan korrektisti ”romaneiksi”. Joskus romaneista kuulee puhuttavan "kiertolaisina", "kiertolaiskansana" tai "tummana heimona". Meistä käytetään myös nimiä tummat tai mustalaiset. Jälkimmäistä sanaa pidetään yleisesti ottaen epäkorrektina, mutta mustalaiseksi kutsuminen ei välttämättä loukkaa. Kaikki riippuu siitä, kuka sanoo, ja miten sanoo. Itselläni esimerkiksi on useita ystäviä valtaväestöstä, enkä loukkaannu, vaikka he puhuvat "mustalaisista". Jos taas kadulla kävelisi vastaan henkilö, joka huutelisi minulle, että "Saatanan mustalainen/manne/smugu!" niin tietenkin se loukkaisi. Riippumatta siitä, että me tummat saatetaan omissa piireissämme keskenään heittää tietynlaista herjaa, ja sen yhteydessä jopa mannetella tms. toisiamme.

Me itse yleisesti ottaen kutsumme toisiamme mustalaisiksi, tummiksi ja kaaleiksi. Kaale (joskus myös kale) on romanikieltä, ja tarkoittaa tummia. 

Romanikulttuuri on myös hyvin keskeinen asia puhuttaessa romaneista yleensä. Meidän suomalaisten romanien tavat ja kulttuuri eroaa jonkin verran esim. muiden Euroopan maiden romanien tavoista ja kulttuurista. Tapojen noudattaminen vaihtelee myös ihan täällä Suomen rajojen sisälläkin. Erojen voisi sanoa olevan suku- ja paikkakuntakohtaisia, mutta on kuitenkin huomioitava, ettei välttämättä tarvitse mennä kuin romanikodista toiseen, niin huomaa eroja tapojen noudattamisessa. Yleisesti ottaen Pohjois-Suomessa ollaan tapojen noudattamisen suhteen vanhoillisempia ja tiukempia kuin muualla Suomessa.

Kulttuurista puhuttaessa on myös hyvä mainita pikaisesti vaatetusasiat. Suomessa romanien pukeutuminen on ainutlaatuista maailmassa - naisten osalta. Missään muussa maassa romaninaiset eivät pukeudu samoin. Jos siis näet jossain päin maailmaa suomalaiselle romaninaiselle ominaista asua kantavan naisen, on hän alkujaan Suomen romani. Romanikulttuurin mukaisesti pukeutuminen on siistiä ja peittävää tilanteessa kuin tilanteessa. Murrosikäisiä nuoremmilta ei näitä asioita odoteta.

Meillä Suomessa on myös ainutlaatuinen musiikillinen perinne. Yleensä puhuttaessa romanimusiikista aiheeksi nousee esimmäisenä "Hortto Kaalo". Toki hekin mustalaismusiikkia esittävät, mutta myös muita hyviä esimerkkejä löytyy. Sen sijaan perinteisten mustalaislaulujen esittäjäksi nimeäisin ehdottomasti Hilja Grönforsin, jonka laulutyylikin on mukavan perinteinen vailla nykyajalle ominaisia koukeroita - vanhanaikainen, saattaisi joku sanoa. Monet mustalaislauluista ("kaaleen laulut", kuten me niitä kutsumme) esitetään suomeksi.

Romanikielestä

Vaikka kieli on yhteinen, esiintyy siinä myös eri murteita, joita käytetään eri maissa ja eri romaniryhmissä. Esimerkkimurteita ovat Suomessa puhuttava kaalo-murre, sekä arli, kalderash ja lovari. Suomen romanikielen murre eroaa näistä muista jonkin verran. On yleistä, että vaikka kieli on yhteinen, romanit eivät murre-erojen vuoksi välttämättä voi kommunikoida kunnolla omalla kielellään. Onkin pyritty kehittävään niin sanottu kansainvälinen romanikielen murre, jonka tarkoituksena on, että kaikki romanit pystyisivät kommunikoimaan keskenään.

Kansainvälisen romanimurteen taitajia on Suomessa jonkin verran, mutta joukko ei ole kovin monilukuinen. Suomessa on muutenkin jouduttu elvyttämään romanikieltä, koska sen hyvin taitavia ei nuoremmasta polvesta löydy kovin montaa.

Romanikieltä on Suomessa jouduttu elvyttämään, sillä romanikielen on pelätty kuolevan kokonaan kielentaitajien puutteessa. Töitä tällä alalla ovat tehneet mm. Henry Hedman, Tuula Åkerlund, Viljo Koivisto ja Miranda Vuolasranta. Romanikieli on myös saanut Suomessa virallisen vähemmistökielen aseman, ja sitä on alettu opettamaan kouluissa. Romanikieli on tärkeä ja vahvistava osa oman identiteetin kannalta.


Kun tarkastelee Suomessa käytettävää romanikielen murretta ja vertaa sitä esimerkiksi ruotsin kieleen, huomaa automaattisesti joitain yhtäläisyyksiä. Monet sanat pohjautuvatkin ruotsiin. Romanikielestä itsestään on tulossa myöhemmin ihan oma lukunsa, joten selvitän tätä asiaa lukijoille myöhemmin lisää.

Romanikielinen nimitys romanikielelle on ”Romani tsimb”, joskus myös kansanomaisemmin ”Kaalengo tsimb”.

Mikäli haluat käyttää tekstiäni jossain yhteydessä, kysythän ensin siihen luvan!