Romanikulttuuri: Sukupuoliroolit ja niihin liittyvät keskinäiset erot yhteisössä

Taitaa olla niin, että joka ikisessä kulttuurissa on olemassa sukupuoliroolit. Tietyissä kulttuureissa ja yhteisöissä ne ovat säilyneet lähes muuttumattomina ja ovat edelleen hyvin vahvassa asemassa, joissakin toisissa kulttuureissa ja yhteisöissä sukupuolirooleille on kuitenkin alettu antamaan huutia ja poikkeamaan iänikuisista kirjoittamattomista säännöistä.

Yleensä alettaessa puhumaan miehen ja naisen tehtävistä ja asemassa romaniyhteisössä, todetaan lyhykäisestä suunnilleen näin: ”Mies edustaa perhettä ulkoisesti, nainen on perheen sydän.” Tätä lausetta on viljelty ja viljellään niin paljon, että siihen ollaan suorastaan totuttu, mutta eihän mikään asia ole niin yksioikoinen, että sen voisi tiivistää pelkästään yhteen lauseeseen – ei ainakaan silloin, jos halutaan välittää laajempaa tietoa.

Miehistä

Mies on meidän kulttuurissamme perheen pää, ja on sitä omalla tavallaan usein silloinkin, kun pariskunta on eronnut ja lapsi asuu äitinsä luona. Perheen päänä oleminen tarkoittaa käytännössä sitä, että miehellä on valta sanoa viimeinen sana asioihin ja viime kädessä päättää, miten missäkin asiassa toimitaan. Voidaan myös ilman muuta sanoa, että mies on perheen ulkoinen edustaja. Käytännössä tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että mies on pariskunnasta se ”näkyvämpi” osapuoli ja on siten enemmän esillä. Periaatteessa miehen tehtäviin kuuluu hoitaa kaikki suhteet sekä valtaväestön että muiden romanien kanssa. Riitatilanteissa nimenomaan miehen tehtäviin kuuluu riitojen selvitteleminen ja ratkaiseminen. Miehen tehtävä on myös tarvittaessa puolustaa omaa perhettään.

Kun puhutaan ulkoisesta edustamisesta, tarkoittaa se myös elannon hankkimista. Miehelle ominaista on ollut tienata leipä hevosiin liittyvillä töillä tai kaupan teolla. Hyvänä ja omalla tavallaan miehekkäänäkin noita kahta hommaa pidettäisiin edelleenkin, mutta tosiasiahan on kuitenkin, että harva näillä mitään kunnollisia summia tienaa. Jos mies siis on kouluttamaton eikä vanhanaikaisten asenteidensa vuoksi haluakaan kouluttautua, saattaa se palkkatyö jäädä naisen varaan.

Miehille sopivina töinä pidetään esimerkiksi töitä rakennuksilla, maalarin hommia, tehdastyötä, yms. Sukupuolineutraaleimpia töitä ovat varmasti romanikulttuurin ohjaajan ammatti sekä romanikielen opettajan ammatti – nämäkin ovat miehelle ihan käypiä. Sen sijaan kummastusta ja jopa paheksuntaa herättäisivät varmasti mm. kampaajan, kosmetologin tai ompelijan ammatit – näitä kun pidetään romanikulttuurissa ehdottoman naisellisina töinä.

Naisista

Ei ole väärin sanoa, että nainen on perheen sydän – mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Nainen keskittyy kodin ja lasten hoitamiseen, ja pitää samalla huolta myös miehestään. Huolenpito miehestä voi joskus ilmetä ihan vain eräänlaisena ”perään katsomisena” tietyissä tilanteissa. Tarvittaessa nainen puolustaa perhettään ja miestään. Jos nainen hoitaa hommansa hyvin, saa hän siitä arvostusta osakseen sekä mieheltään että muilta yhteisön jäseniltä. Monissa asioissa nainen on ikään kuin taka-alalla – ja näin kuuluukin monesti olla. Esimerkiksi miesten välisiin asioihin nainen ei puutu, ellei hänellä erikseen ole kyseisessä asiassa sijaa. 

Kuten sanottu, myös nainen voi käydä töissä. Perinteisiä töitä ovat naisille olleet mm. ennustaja, ompelija,… Ennustajille ei niinkään liene nykypäivänä käyttöä, mutta ompelijoita on jonkin verran. Tietysti tässäkin on ala, jolla suurin osa ompelutaidon omaavista ei elätä itseään perheestään puhumattakaan, joten muita aloja on etsittävä.

Nykynaisille sopivia töitä on katsottu olevan ompelijan ammatin ohella esimerkiksi lähihoitajan, merkonomin ja koulunkäyntiavustajan työt. Jos nainen sen sijaan yrittäisi elättää itsensä esimerkiksi tekemällä autokauppaa, pidettäisiin sitä kummallisena ja paheksuttavana. Samoin näissä ihan ”oikeissa” töissä, kuten esimerkiksi rakennustyömaalla olemista.

Lyhyesti muutamista sukupuoliroolien eroista:

Vaatetus:

~Mies: Mies pukeutuu ehdottomasti housuihin, sillä housut ovat nimenomaan miesten asuste.

~Nainen: Naisen ei ole sopivaa pukeutua housuihin, sillä ne eivät kuulu naiselle.

~Mies: Mies voi esimerkiksi rannalla ollessaan esiintyä uimahousuissa ikäistensä naisten läsnä ollessa.

~Nainen: Naisen tulee pitää vaatteet päällään ikäistensä mieshenkilöiden läsnä ollessa.

Kotiaskareet:

~Mies: Kotiaskareet eivät ole miesten töitä, eikä miehen siksi tarvitse niitä tehdä.

~Nainen: Kotiaskareet ovat naisten töitä, ja naisen täytyy ne myös tehdä.

~Mies: Yksinasuva mies voi halutessaan pyytää naishenkilöä avuksi askareisiin.

~Nainen: Yksinasuva nainen hoitaa kotiaskareensa itse.

~Mies: Mies voi halutessaan tehdä kotiaskareita ja avustaa niissä naista. Tämä ei kuitenkaan tapahdu julkisesti, vaan oman kodin seinien sisällä.

~Nainen: Naisen on tehtävä askareista (siivoaminen, ruuanlaitto, pyykin pesu, silittäminen, lasten hoito, yms.)  suurin osa. Hän voi pyytää tarvittaessa apua mieheltä. Tätä hän ei kuitenkaan tee julkisesti.

~Mies: Autosta huolehtiminen kuuluu usein miehelle, mutta mies voi ”velvoittaa” naisen huolehtimaan myös autosta.

~Nainen: Naisen pitää avustaa miestä niissä asioissa, joihin mies apua pyytää.

Alkoholi:

~Mies: Mies voi olla hieman ”renttu” olematta siltikään paheksuttu.

~Nainen: Nainen ei saa olla renttu, vaan hänen on oltava ikään kuin ”rentun” vastakohta. Jos nainen on ”renttu”, sitä paheksutaan.

~Mies: Mies voi juoda alkoholia ja humaltua siitä. Mies voi juoda siten, että muutkin tietävät ja käydä ”julkisesti” ravintoloissa.

~Nainen: Nainen voi juoda alkoholia ja humaltua ainoastaan oman miehensä tai naispuolisen ystävättärensä seurassa. Nainen ei voi samalla tavalla ”lähteä juopottelemaan” eikä käydä julkisesti ravintolassa humaltumassa. Nainen voi käydä ravintolassa siinä tarkoituksessa, että on pitämässä miehestään huolen. Nainen voi mennä ravintolaan kahden miehensä kanssa, ja myös juoda siellä hieman.

~Mies: Mies voi juoda ja humaltua myös muiden naisten nähden.

~Nainen: Nainen voi juoda ja humaltua muiden miesten nähden.

~Mies: Mies saa ja voi kieltää naista juomasta alkoholia. Myös julkisesti. Naisen on toteltava kieltoa.

~Nainen: Nainen voi kahden kesken sanoa miehelle alkoholin käytöstä, mutta suoranaista sananvaltaa asiaan hänellä ei ole. Mies voi joko uskoa naista tai olla uskomatta.

Määräysvalta:
~Mies: Miehen on kuunneltava naista ja otettava hänet tärkeissä ja yhteisissä asioissa huomioon. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin mies.
~Nainen: Naisen on periaatteessa lopulta taivuttava miehen päätökseen, vaikka olisi eri mieltäkin.
~Mies: Mies voi olla ottamatta naista kuuleviin korviinsa, jos nainen yrittää käskeä häntä.
~Nainen: Naisen puolestaan on suurilta osin tehtävä kuten mies sanoo - eikä hän saisi varsinaisesti käskyttää miestä.
~Mies: Jos nainen tekee väärin tahallaan ja räikeästi aiheuttaen suurta häpeää itselleen, miehelleen tai perheelleen, on miehellä oikeus pistää nainen järjestykseen. Riippuu asian laadusta ja henkilöistä itsestään, mitä "järjestykseen pistäminen" käytännössä tarkoittaa. Pienemmissä asioissa mies voi huutaa vaikka ihan julkisestikin ja tuolla tavoin nolata naisen. On myös henkilöitä, joiden mielestä väkivalta tapauksessa kuin tapauksessa on oikein, mutta itse kulttuuriin väkivalta ei kuitenkaan kuulu. Jos mies on järkevä, hän ei myöskään käytä valtaansa väärin.
~Nainen: Jos taas mies toimii samoin, ei nainen ainakaan voi käydä mieheen käsiksi. Nainen voi huutaa miehelle, mutta se hänen pitää tehdä siten, että paikalla ei ole muita kuulijoita. Kaikesta huolimatta naisen tulee toimia niin, että miehen arvoasema säilyy virheestä huolimatta muiden edessä.

Tasa-arvo vai eriarvo?

Ovatko mies ja nainen siis tasa-arvoiset, vai onko toinen eriarvoinen toiseen nähden? Suurin osa romaniyhteisössä elävistä ihmisistä sanoisi, että suurimmaksi osaksi tasa-arvoisuus on todellakin totta. Valtaväestön edustajan silmin koko asetelma saattaisi näyttää pahasti toisenlaiselta, mutta ainahan se riippuu, miltä kantilta katsoo. Romani, joka on kasvanut yhteisön keskellä – tai valtaväestön edustaja, joka on pidemmän aikaa yhteisössä ollut – näkee varmasti asian toisin, kuin esimerkiksi nykyaikaisesti ajatteleva feministinainen, joka näitä asioita lukee lähes ensimmäistä kertaa.

Minusta romanikulttuurissa on suurimmaksi osaksi tasa-arvo, kyllä vain. Naisilla ja miehillä on omat paikkansa ja omat tehtävänsä, se ei minusta ole eriarvoista – toisaalta olenkin kasvanut tähän, kuten sanottu. On olemassa perheitä ja pariskuntia, joissa nainen on ihan selkeästi huonommassa asemassa ja alistettu, mutta näihin tapauksiin liittyy puolestaan paljon muuta, kuin pelkkä sukupuoliroolien toisistaan eroavaisuus.

Sukupuolirooleista poikkeaminen

Sukupuolirooleista poikkeaminen aiheuttaa useimmiten kummastusta, huvittuneisuutta ja joskus myös paheksuntaakin – riippuen siitä, mistä asiasta on kysymys. Kaikki asiat eivät ole yhtä vakavia kuin toiset. Joistakin asioista löydetään kummastuksesta ja huvittuneisuudesta huolimatta hyviä piirteitä. Suhtautuminen voi olla myös hyvin kaksijakoista. Kerron teille kaksi esimerkkiä suhtautumistavoista:

Esimerkki 1: Mies on ahkera kodinhengetär. Romaniyhteisössä asiaan suhtaudutaan kaksijakoisesti. Toisaalta seuraa huvittuneisuutta ja siten asiaa pidetään omalla tavallaan hyvänä ; miksipä se huono asia olisikaan, jos mieskin haluaa kantaa kortensa kekoon kodin kunnossapidon tai lastenhoidon suhteen. Toisaalta luvassa on myös paheksuntaa, sillä helposti ajatellaan naisen laiminlyövän velvollisuuksiaan ja miehen olevan ikään kuin pakotettu toimimaan tuolla miehelle tässä yhteisössä ei-niin-luonnollisella tavalla.

Esimerkki 2: Nainen on viinaan menevä. Kuten aiemmin sanottu, naisen ei ole sopivaa esiintyä humalassa muiden, kuin harvojen ja valittujen läsnä ollessa – jos edes heidänkään. (Poikkeuksena ovat tietysti päihdeongelmaiset pariskunnat.) Naisen juopottelu on 99,9 prosenttisesti paheksuttava asia, ja juopottelu ei siten ole mikään ihanne naishenkilölle. Myös miestä saatetaan naisen käytöksen takia paheksua, sillä helposti tulee sellainen vaikutelma, ettei mies pidä naisesta huolta, eikä minkäänlaista kuria.

Muutos sukupuoliroolien suhteen romaniyhteisössä

Romaniyhteisössä sukupuolirooleilla on edelleen hyvin suuri merkitys. Niiden voisi myös sanoa olevan hyvin olennainen osa tapakulttuuria – montaa asiaa kun pidetään nimenomaan sopivampana naiselle, kuin miehelle – ja päinvastoin. 

Näin voidaan tietysti sanoa myös valtaväestöstä; istuvathan sukupuoliroolit valtakulttuurissakin edelleen tiukassa, ainakin joissakin asioissa. Suoralta kädeltä väittäisin kuitenkin, että vankemmin nämä sukupuoliroolit vaikuttavat siltikin romaniyhteisössä.

Valtakulttuurissa muutokset sukupuoliroolien suhteen ovat osin suurempia ja siten myös näkyvämpiä verrattaessa romanikulttuuriin. Valtakulttuurissakin tähän nykypisteeseen pääseminen on vienyt oman aikansa, mutta väittäisinpä kuitenkin, että romanikulttuurissa koko touhu sukupuoliroolien karisteluun on vasta alussa. Nyt olisi tietysti hyvä paikka esittää se tietty kysymys: Kasvaako vapaampi ajattelu sukupuoliroolien suhteen romaniyhteisössä yhtä lailla? Hyvä kysymys, vaikkakin siihen on hieman hankala vastata.

Romanikulttuuri on muiden kulttuurien lailla kulttuuri, joka kehittyy ja muuttuu ajan myötä. Jos nyt kuitenkin ajatellaan aikoja taakse päin, voidaan valehtelematta sanoa, että muutokset muutaman sadan vuoden ajalta eivät kulttuurillisessa mielessä ole olleet päätä huimaavia – toisin sanottuna se muutos jota myös kehitykseksi kutsutaan, on ollut kovin hidasta. Onko se sitä jatkossakin, riippuu hyvin suurelta osin myös ihan meistä Suomen romaneista itsestämme.

Kun siis mietitään, millaista muutos tai kehitys tulevaisuudessa on esimerkiksi nopeutensa tai laajuutensa suhteen, pitää myös miettiä, millaiset asenteet meillä on. Mitä me haluamme? Mitä me emme halua? Minkä koemme hyväksi, minkä huonoksi? Ovatko sukupuoliroolit ehdottomasti säilyttämisenarvoinen asia, joista ei voi enää tuumaakaan poiketa, vai olisiko parempi asennoitua niihinkin entistä vapaamielisemmin? 

Meille romaneille on olennaista pitää kiinni sellaisistakin perinteistä, jotka eivät ole pelkästään hyviä, mukavia tai kiiteltäviä. Ei, paljon pahaakin löytyy. Silti kynsin ja hampain roikutaan niissä kiinni. Ollaan sitkeitä ja peräänantamattomia, riippumatta sitä, kuinka epäkäytännöllisistä, epämukavuutta aiheuttavista tai nykyaikaa vastaan sotivista asioista kyse onkaan. Ei, niissä asioissa halutaan roikkua, koska ne on tituleerattu perinteiksi. Nimenomaan tämä on asia, jonka vuoksi arvioisin, että aika ei ole vielä kypsä vapaampaan käytäntöön sukupuoliroolien suhteen. Ehkä joskus on toisin, mutta ei vielä – vielä on odotettava.