Lukija, kysymys juuri Sinulle!

Olen blogini kanssa vasta alussa, vaikka täältä voit jo muutamia kirjoituksiani nähdä. Tekstit eivät täältä tule jatkossakaan loppumaan, siitä ei suinkaan ole kysymys.

Tällä hetkellä minä haluaisin tietää seuraavaa: Mistä aiheesta juuri Sinä lukijana haluaisit lukea? Tämän kysymykseni myötä toivon, että ihan jokainen satunnainenkin lukija esittäisi mielipiteensä asiaa koskien. Vastata voit ihan niin lyhyesti tai pitkästi kuin haluat, kunhan vastaat jotakin.

Omia ajatuksia tulevista kirjoituksista minulla on runsaasti, mutta haluan siltikin tehdä hieman jonkinlaista kartoitusta lukijoiden toiveista sisällön suhteen; tarkoitukseni ei siis ole kiusata ketään millään tarpeettomilla gallupeilla.

Romanikulttuuri: Sukupuoliroolit ja niihin liittyvät keskinäiset erot yhteisössä

Taitaa olla niin, että joka ikisessä kulttuurissa on olemassa sukupuoliroolit. Tietyissä kulttuureissa ja yhteisöissä ne ovat säilyneet lähes muuttumattomina ja ovat edelleen hyvin vahvassa asemassa, joissakin toisissa kulttuureissa ja yhteisöissä sukupuolirooleille on kuitenkin alettu antamaan huutia ja poikkeamaan iänikuisista kirjoittamattomista säännöistä.

Yleensä alettaessa puhumaan miehen ja naisen tehtävistä ja asemassa romaniyhteisössä, todetaan lyhykäisestä suunnilleen näin: ”Mies edustaa perhettä ulkoisesti, nainen on perheen sydän.” Tätä lausetta on viljelty ja viljellään niin paljon, että siihen ollaan suorastaan totuttu, mutta eihän mikään asia ole niin yksioikoinen, että sen voisi tiivistää pelkästään yhteen lauseeseen – ei ainakaan silloin, jos halutaan välittää laajempaa tietoa.

Miehistä

Mies on meidän kulttuurissamme perheen pää, ja on sitä omalla tavallaan usein silloinkin, kun pariskunta on eronnut ja lapsi asuu äitinsä luona. Perheen päänä oleminen tarkoittaa käytännössä sitä, että miehellä on valta sanoa viimeinen sana asioihin ja viime kädessä päättää, miten missäkin asiassa toimitaan. Voidaan myös ilman muuta sanoa, että mies on perheen ulkoinen edustaja. Käytännössä tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että mies on pariskunnasta se ”näkyvämpi” osapuoli ja on siten enemmän esillä. Periaatteessa miehen tehtäviin kuuluu hoitaa kaikki suhteet sekä valtaväestön että muiden romanien kanssa. Riitatilanteissa nimenomaan miehen tehtäviin kuuluu riitojen selvitteleminen ja ratkaiseminen. Miehen tehtävä on myös tarvittaessa puolustaa omaa perhettään.

Kun puhutaan ulkoisesta edustamisesta, tarkoittaa se myös elannon hankkimista. Miehelle ominaista on ollut tienata leipä hevosiin liittyvillä töillä tai kaupan teolla. Hyvänä ja omalla tavallaan miehekkäänäkin noita kahta hommaa pidettäisiin edelleenkin, mutta tosiasiahan on kuitenkin, että harva näillä mitään kunnollisia summia tienaa. Jos mies siis on kouluttamaton eikä vanhanaikaisten asenteidensa vuoksi haluakaan kouluttautua, saattaa se palkkatyö jäädä naisen varaan.

Miehille sopivina töinä pidetään esimerkiksi töitä rakennuksilla, maalarin hommia, tehdastyötä, yms. Sukupuolineutraaleimpia töitä ovat varmasti romanikulttuurin ohjaajan ammatti sekä romanikielen opettajan ammatti – nämäkin ovat miehelle ihan käypiä. Sen sijaan kummastusta ja jopa paheksuntaa herättäisivät varmasti mm. kampaajan, kosmetologin tai ompelijan ammatit – näitä kun pidetään romanikulttuurissa ehdottoman naisellisina töinä.

Naisista

Ei ole väärin sanoa, että nainen on perheen sydän – mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Nainen keskittyy kodin ja lasten hoitamiseen, ja pitää samalla huolta myös miehestään. Huolenpito miehestä voi joskus ilmetä ihan vain eräänlaisena ”perään katsomisena” tietyissä tilanteissa. Tarvittaessa nainen puolustaa perhettään ja miestään. Jos nainen hoitaa hommansa hyvin, saa hän siitä arvostusta osakseen sekä mieheltään että muilta yhteisön jäseniltä. Monissa asioissa nainen on ikään kuin taka-alalla – ja näin kuuluukin monesti olla. Esimerkiksi miesten välisiin asioihin nainen ei puutu, ellei hänellä erikseen ole kyseisessä asiassa sijaa. 

Kuten sanottu, myös nainen voi käydä töissä. Perinteisiä töitä ovat naisille olleet mm. ennustaja, ompelija,… Ennustajille ei niinkään liene nykypäivänä käyttöä, mutta ompelijoita on jonkin verran. Tietysti tässäkin on ala, jolla suurin osa ompelutaidon omaavista ei elätä itseään perheestään puhumattakaan, joten muita aloja on etsittävä.

Nykynaisille sopivia töitä on katsottu olevan ompelijan ammatin ohella esimerkiksi lähihoitajan, merkonomin ja koulunkäyntiavustajan työt. Jos nainen sen sijaan yrittäisi elättää itsensä esimerkiksi tekemällä autokauppaa, pidettäisiin sitä kummallisena ja paheksuttavana. Samoin näissä ihan ”oikeissa” töissä, kuten esimerkiksi rakennustyömaalla olemista.

Lyhyesti muutamista sukupuoliroolien eroista:

Vaatetus:

~Mies: Mies pukeutuu ehdottomasti housuihin, sillä housut ovat nimenomaan miesten asuste.

~Nainen: Naisen ei ole sopivaa pukeutua housuihin, sillä ne eivät kuulu naiselle.

~Mies: Mies voi esimerkiksi rannalla ollessaan esiintyä uimahousuissa ikäistensä naisten läsnä ollessa.

~Nainen: Naisen tulee pitää vaatteet päällään ikäistensä mieshenkilöiden läsnä ollessa.

Kotiaskareet:

~Mies: Kotiaskareet eivät ole miesten töitä, eikä miehen siksi tarvitse niitä tehdä.

~Nainen: Kotiaskareet ovat naisten töitä, ja naisen täytyy ne myös tehdä.

~Mies: Yksinasuva mies voi halutessaan pyytää naishenkilöä avuksi askareisiin.

~Nainen: Yksinasuva nainen hoitaa kotiaskareensa itse.

~Mies: Mies voi halutessaan tehdä kotiaskareita ja avustaa niissä naista. Tämä ei kuitenkaan tapahdu julkisesti, vaan oman kodin seinien sisällä.

~Nainen: Naisen on tehtävä askareista (siivoaminen, ruuanlaitto, pyykin pesu, silittäminen, lasten hoito, yms.)  suurin osa. Hän voi pyytää tarvittaessa apua mieheltä. Tätä hän ei kuitenkaan tee julkisesti.

~Mies: Autosta huolehtiminen kuuluu usein miehelle, mutta mies voi ”velvoittaa” naisen huolehtimaan myös autosta.

~Nainen: Naisen pitää avustaa miestä niissä asioissa, joihin mies apua pyytää.

Alkoholi:

~Mies: Mies voi olla hieman ”renttu” olematta siltikään paheksuttu.

~Nainen: Nainen ei saa olla renttu, vaan hänen on oltava ikään kuin ”rentun” vastakohta. Jos nainen on ”renttu”, sitä paheksutaan.

~Mies: Mies voi juoda alkoholia ja humaltua siitä. Mies voi juoda siten, että muutkin tietävät ja käydä ”julkisesti” ravintoloissa.

~Nainen: Nainen voi juoda alkoholia ja humaltua ainoastaan oman miehensä tai naispuolisen ystävättärensä seurassa. Nainen ei voi samalla tavalla ”lähteä juopottelemaan” eikä käydä julkisesti ravintolassa humaltumassa. Nainen voi käydä ravintolassa siinä tarkoituksessa, että on pitämässä miehestään huolen. Nainen voi mennä ravintolaan kahden miehensä kanssa, ja myös juoda siellä hieman.

~Mies: Mies voi juoda ja humaltua myös muiden naisten nähden.

~Nainen: Nainen voi juoda ja humaltua muiden miesten nähden.

~Mies: Mies saa ja voi kieltää naista juomasta alkoholia. Myös julkisesti. Naisen on toteltava kieltoa.

~Nainen: Nainen voi kahden kesken sanoa miehelle alkoholin käytöstä, mutta suoranaista sananvaltaa asiaan hänellä ei ole. Mies voi joko uskoa naista tai olla uskomatta.

Määräysvalta:
~Mies: Miehen on kuunneltava naista ja otettava hänet tärkeissä ja yhteisissä asioissa huomioon. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin mies.
~Nainen: Naisen on periaatteessa lopulta taivuttava miehen päätökseen, vaikka olisi eri mieltäkin.
~Mies: Mies voi olla ottamatta naista kuuleviin korviinsa, jos nainen yrittää käskeä häntä.
~Nainen: Naisen puolestaan on suurilta osin tehtävä kuten mies sanoo - eikä hän saisi varsinaisesti käskyttää miestä.
~Mies: Jos nainen tekee väärin tahallaan ja räikeästi aiheuttaen suurta häpeää itselleen, miehelleen tai perheelleen, on miehellä oikeus pistää nainen järjestykseen. Riippuu asian laadusta ja henkilöistä itsestään, mitä "järjestykseen pistäminen" käytännössä tarkoittaa. Pienemmissä asioissa mies voi huutaa vaikka ihan julkisestikin ja tuolla tavoin nolata naisen. On myös henkilöitä, joiden mielestä väkivalta tapauksessa kuin tapauksessa on oikein, mutta itse kulttuuriin väkivalta ei kuitenkaan kuulu. Jos mies on järkevä, hän ei myöskään käytä valtaansa väärin.
~Nainen: Jos taas mies toimii samoin, ei nainen ainakaan voi käydä mieheen käsiksi. Nainen voi huutaa miehelle, mutta se hänen pitää tehdä siten, että paikalla ei ole muita kuulijoita. Kaikesta huolimatta naisen tulee toimia niin, että miehen arvoasema säilyy virheestä huolimatta muiden edessä.

Tasa-arvo vai eriarvo?

Ovatko mies ja nainen siis tasa-arvoiset, vai onko toinen eriarvoinen toiseen nähden? Suurin osa romaniyhteisössä elävistä ihmisistä sanoisi, että suurimmaksi osaksi tasa-arvoisuus on todellakin totta. Valtaväestön edustajan silmin koko asetelma saattaisi näyttää pahasti toisenlaiselta, mutta ainahan se riippuu, miltä kantilta katsoo. Romani, joka on kasvanut yhteisön keskellä – tai valtaväestön edustaja, joka on pidemmän aikaa yhteisössä ollut – näkee varmasti asian toisin, kuin esimerkiksi nykyaikaisesti ajatteleva feministinainen, joka näitä asioita lukee lähes ensimmäistä kertaa.

Minusta romanikulttuurissa on suurimmaksi osaksi tasa-arvo, kyllä vain. Naisilla ja miehillä on omat paikkansa ja omat tehtävänsä, se ei minusta ole eriarvoista – toisaalta olenkin kasvanut tähän, kuten sanottu. On olemassa perheitä ja pariskuntia, joissa nainen on ihan selkeästi huonommassa asemassa ja alistettu, mutta näihin tapauksiin liittyy puolestaan paljon muuta, kuin pelkkä sukupuoliroolien toisistaan eroavaisuus.

Sukupuolirooleista poikkeaminen

Sukupuolirooleista poikkeaminen aiheuttaa useimmiten kummastusta, huvittuneisuutta ja joskus myös paheksuntaakin – riippuen siitä, mistä asiasta on kysymys. Kaikki asiat eivät ole yhtä vakavia kuin toiset. Joistakin asioista löydetään kummastuksesta ja huvittuneisuudesta huolimatta hyviä piirteitä. Suhtautuminen voi olla myös hyvin kaksijakoista. Kerron teille kaksi esimerkkiä suhtautumistavoista:

Esimerkki 1: Mies on ahkera kodinhengetär. Romaniyhteisössä asiaan suhtaudutaan kaksijakoisesti. Toisaalta seuraa huvittuneisuutta ja siten asiaa pidetään omalla tavallaan hyvänä ; miksipä se huono asia olisikaan, jos mieskin haluaa kantaa kortensa kekoon kodin kunnossapidon tai lastenhoidon suhteen. Toisaalta luvassa on myös paheksuntaa, sillä helposti ajatellaan naisen laiminlyövän velvollisuuksiaan ja miehen olevan ikään kuin pakotettu toimimaan tuolla miehelle tässä yhteisössä ei-niin-luonnollisella tavalla.

Esimerkki 2: Nainen on viinaan menevä. Kuten aiemmin sanottu, naisen ei ole sopivaa esiintyä humalassa muiden, kuin harvojen ja valittujen läsnä ollessa – jos edes heidänkään. (Poikkeuksena ovat tietysti päihdeongelmaiset pariskunnat.) Naisen juopottelu on 99,9 prosenttisesti paheksuttava asia, ja juopottelu ei siten ole mikään ihanne naishenkilölle. Myös miestä saatetaan naisen käytöksen takia paheksua, sillä helposti tulee sellainen vaikutelma, ettei mies pidä naisesta huolta, eikä minkäänlaista kuria.

Muutos sukupuoliroolien suhteen romaniyhteisössä

Romaniyhteisössä sukupuolirooleilla on edelleen hyvin suuri merkitys. Niiden voisi myös sanoa olevan hyvin olennainen osa tapakulttuuria – montaa asiaa kun pidetään nimenomaan sopivampana naiselle, kuin miehelle – ja päinvastoin. 

Näin voidaan tietysti sanoa myös valtaväestöstä; istuvathan sukupuoliroolit valtakulttuurissakin edelleen tiukassa, ainakin joissakin asioissa. Suoralta kädeltä väittäisin kuitenkin, että vankemmin nämä sukupuoliroolit vaikuttavat siltikin romaniyhteisössä.

Valtakulttuurissa muutokset sukupuoliroolien suhteen ovat osin suurempia ja siten myös näkyvämpiä verrattaessa romanikulttuuriin. Valtakulttuurissakin tähän nykypisteeseen pääseminen on vienyt oman aikansa, mutta väittäisinpä kuitenkin, että romanikulttuurissa koko touhu sukupuoliroolien karisteluun on vasta alussa. Nyt olisi tietysti hyvä paikka esittää se tietty kysymys: Kasvaako vapaampi ajattelu sukupuoliroolien suhteen romaniyhteisössä yhtä lailla? Hyvä kysymys, vaikkakin siihen on hieman hankala vastata.

Romanikulttuuri on muiden kulttuurien lailla kulttuuri, joka kehittyy ja muuttuu ajan myötä. Jos nyt kuitenkin ajatellaan aikoja taakse päin, voidaan valehtelematta sanoa, että muutokset muutaman sadan vuoden ajalta eivät kulttuurillisessa mielessä ole olleet päätä huimaavia – toisin sanottuna se muutos jota myös kehitykseksi kutsutaan, on ollut kovin hidasta. Onko se sitä jatkossakin, riippuu hyvin suurelta osin myös ihan meistä Suomen romaneista itsestämme.

Kun siis mietitään, millaista muutos tai kehitys tulevaisuudessa on esimerkiksi nopeutensa tai laajuutensa suhteen, pitää myös miettiä, millaiset asenteet meillä on. Mitä me haluamme? Mitä me emme halua? Minkä koemme hyväksi, minkä huonoksi? Ovatko sukupuoliroolit ehdottomasti säilyttämisenarvoinen asia, joista ei voi enää tuumaakaan poiketa, vai olisiko parempi asennoitua niihinkin entistä vapaamielisemmin? 

Meille romaneille on olennaista pitää kiinni sellaisistakin perinteistä, jotka eivät ole pelkästään hyviä, mukavia tai kiiteltäviä. Ei, paljon pahaakin löytyy. Silti kynsin ja hampain roikutaan niissä kiinni. Ollaan sitkeitä ja peräänantamattomia, riippumatta sitä, kuinka epäkäytännöllisistä, epämukavuutta aiheuttavista tai nykyaikaa vastaan sotivista asioista kyse onkaan. Ei, niissä asioissa halutaan roikkua, koska ne on tituleerattu perinteiksi. Nimenomaan tämä on asia, jonka vuoksi arvioisin, että aika ei ole vielä kypsä vapaampaan käytäntöön sukupuoliroolien suhteen. Ehkä joskus on toisin, mutta ei vielä – vielä on odotettava.

Lukijat, huomio!

Hei kaikki, niin te satunnaiset kuin vakinaisetkin lukijat!

Olen pahoillani blogissani pitkään jatkuneesta hiljaisuudesta, mutta blogini on kuitenkin edelleen olemassa ja tulee päivittymään aina, kun vain mitenkään ehdin tänne. 

Ajatukseni oli ehtiä kirjoittamaan romanikulttuuria käsittelevistä asioista lisää jo aiemmin, mielessäni oli oikein aikataulukin. Kuitenkin erehdyin, muut kiireet painoivat liikaa päälle. Nyt on pahin kiire takana, mutta vieläkään en valitettavasti ehdi ainakaan ihan joka päivä kirjoittelemaan.

Tämä merkintä nyt siksi, jotta lukijani (jos te vielä blogiani hiljaisuudesta huolimatta seuraatte) tietävät blogin ja minun olevan edelleen elossa. Kohta tämän julkaisun jälkeen voitte keskittyä lukemaan uusinta kirjoitustani, pitkästä aikaa.

Ps. Kommentteihin on nyt vastattu!

Romanikulttuuri: Raskaus ja synnytys

Romanikulttuuriin kuuluvat tavat ulottuvat myös raskauteen ja synnytykseen liittyviin tapoihin, ja eroavat jonkin verran valtakulttuurin tavoista. Näiden lisäksi tapakulttuurimme näyttelee hyvin suurta osaa myös synnytyksen jälkeisessä ajassa.

Koetan tässä nyt käydä mahdollisimman perinpohjaisesti näitä asioita läpi, ja samalla myös tuoda esille sitä, miten ja missä yhteisöissä samankaltaisuuksia ko. asioihin viitaten esiintyy.

Koska kaikki tapakulttuuriimme liittyvät asiat ovat osa ikään kuin laajempaa kokonaisuutta, olen aiempienkin kirjoitusten kohdalla yrittänyt tehdä teille lukijoille selkoa siitä, mikä tapa liittyy mihinkin kokonaisuuteen. Eritellään nyt sitten vielä, että nämä kaikki kolme ovat osa vanhempien ihmisten kunnioittamista ja häveliäisyyttä. Synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyvät tavat kuuluvat lisäksi myös symbolisten puhtaustapojen piiriin.

Minulle moni valtaväestön edustaja on kommentoinut näiden tapojen olevan ”ikään kuin vanhahtavia”. Niin ne toki ovatkin, jos katsellaan valtaväestön nykyajan tapakulttuuria – nimenomaan nykyajan. Luultavasti suurelle osalle lukijoista ei ole mikään yllätys tai hämmästys, että samantyyppisiä tapoja on kuulunut ihan valtaväestönkin tapakulttuuriin menneinä vuosina. Tietyissä uskonnollisissa yhteisöissä on edelleen tiettyjä toimintatapoja, joista voi helposti löytää samankaltaisuuden verrattaessa asioita meidän tapakulttuuriimme.

Raskaus

Raskaus koetaan meidänkin kulttuurissamme hyvin myönteisenä ja iloisena asiana, tuohan se monta asiaa tullessaan. Raskaus tavallaan sitoo lapsen vanhemmat toisiinsa ihan uudella tavalla, ja viimeistään raskauden tullessa julki pariskunta aletaan mieltää pariskunnaksi ihan kunnolla. 

Vaikka raskaus positiivinen asia onkin, on se samalla myös yksi niistä asioista, joista ei ääneen nuorten ja vanhempien välillä puhuta. Tähän liittyy myös olennaisesti se, että koko raskaus pyritään peittämään hyvin pitkälti ihan konkreettisestikin. Tähän on syynä se, että kaikkihan me tiedämme, mihin raskaus viitaa: seksiin – siitähän lapsi on alkunsa saanut.

Joskus on tilanteita, jolloin raskaudesta puhuminen on melkeinpä välttämätöntäkin, vaikka keskustelun osapuolet olisivatkin nuorempi henkilö ja vanhempi henkilö. Tällöin on kuitenkin yleistä, että asiasta ei välttämättä puhuta suoraan – käytetään kiertoilmauksia, joiden pohjalta kuitenkin keskustelun molemmat osapuolet tietävät, mistä on kysymys. Vaikka asiasta puhuttaisiin sen oikealla nimelläkin, ei keskustelun nuorempi osapuoli yleensä ole se raskaana oleva nainen eikä hänen kumppaninsakaan, vaan joku lähipiiriin kuuluva henkilö.

Raskauden konkreettinen peittäminen hoidetaan vaatteilla. Jos nainen käyttää niin sanottuja pikkuvaatteita eli pukeutuu pitkiin hameisiin (ei siis varsinaiseen romaniasuun) on raskauden peittäminen hankalampaa siinä vaiheessa, kun raskaus todella alkaa näkyä. Tällöin sitten vain pysytellään pois vanhempien ihmisten edessä, ja vältetään turhaa kodin ulkopuolella liikkumista.

Jos nainen taas pukeutuu romanivaatteisiin, on raskauden peittäminen aluksi helpompaa. Raskauden edetessä romanivaatteiden käyttäminen on puolestaan hankalampaa, epäkäytännöllisempää ja epämukavampaakin, vatsan kasvaessa kun hametta yleensä nostetaan ylöspäin - ikään kuin siihen vatsan päälle. Raskauden edetessä romanivaatteetkin ennen pitkää paljastavat raskauden.

On myös selvää, että vaikka romanivaatteita ei käyttäisikään ja raskaus näkyisi jo kauas, on silti käytävä esimerkiksi kaupassa ja hoitamassa muuten tavalliset jokapäiväiset asiat. Joskus saattaa sattua niin, että paikalle osuu vanhempia ihmisiä, jolloin tilanne on kiusallinen. Tällöin raskaana olevan tulee hävetä laskemalla katseensa, peittämällä silmänsä ja lähtemällä kävelemään toiseen suuntaan - pois päin siis näistä vanhemmista ihmisistä. Nämä paikalle osuneetkaan eivät saisi asiaa sen kummemmin alkaa kommentoimaan, mutta joskus näinkin tapahtuu.

Myös romanivaatteita käyttävän naisen on raskauden edettyä pidemmälle hävettävä vanhempia ihmisiä, mikäli raskaus on vaatteista huolimatta ilmeinen asia - tai nainen tietää raskauden olevan yleisessä tiedossa.

Synnytys 
Itse synnytykseen liittyviä erityispiirteitä ei kovin paljoa ole. Synnytys tapahtuu sairaalaympäristössäOn toivottavaa, että kätilö ja muu paikalla oleva henkilökunta olisivat naispuolisia, koska alastomuus koetaan hieman kiusallinen. Mieslääkärin tms. paikalla olo ei kuitenkaan millään tavalla "estä" tai sinänsä hankaloita synnytystä - lääkärin sukupuolihan nyt kuitenkin on asia, johon ei välttämättä ole mahdollisuutta vaikuttaa.

Jollei nainen synnytä yksin, voi synnytyksessä olla mukana oma puoliso, tai vastaavasti joku omanikäinen naispuolinen läheinen. Oma äiti ei tule ollenkaan kysymykseen.

Synnyttäjän omaiset (vanhemmat, appivanhemmat ja muut vanhemmat sukulaiset) saattavat soittaa sairaalaan ja tiedustella henkilökunnalta asioiden laitaa. Totta kai - eiväthän he voi synnyttäjältä itseltäänkään näistä asioista kysellä. Synnyttämään tullut nainen osaa varmasti kaikista parhaiten valaista henkilökuntaa siitä, miten hänen kohdallaan ko. asiassa tulisi toimia - annetaanko tietoja, vai eikö. Yleensä ihan toivotaan, että henkilökunta antaisi soittajille mahdollisimman selkeän vastauksen, jotta näiden ei tarvitse ainakaan huolehtia turhaan.

Synnytyksen jälkeen olisi tietysti luonnollista aloittaa imetys, mutta yleensä imetystä ei joko aloiteta oikeastaan ollenkaan tai se lopetetaan hyvin pian. Imetys ajatellaan myös eräänlaisena epäpuhtaana tapahtumana - ja samalla voisi kai sanoa, että sitä ei tämän ajatuksen vuoksi koeta kovin luonnollisena asiana.

Synnytyksen jälkeinen aika

Synnytyksen jälkeen naisen ja lapsen katsotaan olevan epäpuhdas noin kuukauden verran. Tämän epäpuhtaan ajan keston määrittely saattaa hieman vaihdella, mutta mitään järisyttäviä eroja ei kuitenkaan tässä asiassa ole. Erot ovat lähinnä parin viikon luokkaa, ja riippuvat ihan henkilön omista käsityksistä.

Käytännössä epäpuhdas aika asettaa tiettyjä rajoitteita sekä naiselle että lapselle. Ensinnäkin tullaan siihen, että synnytyksen jälkeen sekä nainen että vauva ovat suurelta osin erillään muusta yhteisöstä. Vanhempi väki ei näe naista eikä lasta koko tänä epäpuhtaana aikana – ei siis puhettakaan, että he tulisivat vierailemaan synnytyslaitokselle. 

Koko epäpuhtaan ajan verran nainen sekä lapsi pysyttelevät vain ja ainoastaan kodin seinien sisäpuolella, eikä kummankaan – ei naisen eikä lapsen – pitäisi mennä keittiöön, jotta keittiö ei saastuisi. Käytännössä nainen ei siis voi toimittaa normaaleja kotiaskareita tähän ensimmäiseen kuukauteen, jolloin kotiin tuleekin yleensä auttelemaan joku samaa ikäluokkaa oleva naispuolinen tuttava tai sukulainen. Ellei ketään kodin ulkopuolista auttajaa tule, hoitaa mies tietysti ruuanlaiton ja tiskin.

Jos tapoja noudatetaan hyvin tiukasti, tullaan myös siihen, että ensimmäisen kuukauden aikana vauvan tavaroita, kuten vaikka tuttipulloja, ei voida säilyttää keittiössä tai viedä keittiöön. Jos tälle linjalle lähdetään, pitäisi näitä vauvan tuttipulloja yms. säilyttää wc- tai makuuhuonetiloissa, ja samoin ne tulisi kylpyhuoneen tiloissa pestäkin.

Tässä kohtaa voidaan tietysti kysyä, onko wc oikeastaan paras mahdollinen paikka esimerkiksi hygieenisyytensä puolesta vauvan tuttipullojen säilyttämiseen? Ei tietenkään, koko kylppärihän on kodin bakteerisin paikka. Peseminenhän tietysti onnistuu oikeiden tarvikkeiden avulla ihan samaan tapaan kuin keittiötiloissakin. Samalla tietysti voidaan sanoa niinkin, että kekseliäs ihminen kyllä keksii keinot varjella lastaan epähygieenisyydeltä – ja säilyttää ne vauvan tuttipullot alkuun vaikkapa sitten ihan makuuhuoneen tiloissa.

Nämä väliaikaiset esteet normaalille toiminnalle voivat tietysti muodostua ongelmaksi, mikäli nainen on lapsen kanssa yksin, eikä apua syystä tai toisesta ole saatavilla. Tällöin on usein toimittu niin, että nainen on ensimmäisen kuukauden ajaksi mennyt vauvan kanssa ensikotiin; siellä kun hänen ei tarvitse ihan samalla tavalla tapakulttuurista välittää, vaan hän voi keskittyä pitämään huolta vauvasta ja itsestään. 

Epäpuhtaan ajan päätyttyä elämä alkaa pikku hiljaa palata normaaliuomiinsa. Tällä tarkoitan nyt sitä, että vaikka kuukausi synnytyksestä onkin kulunut, ei nainen vauvansa kanssa ryntää saman tien kyläilemään tai ihmisten ilmoille. Vaikka nainen voikin – ja on ehkä pakkokin – vauvan kanssa hoitaa nyt kaikenlaiset pakolliset asiat, pidetään silti hyvänä, että vauva varsinaisesti näytetään vasta ristiäisten jälkeen, eli noin parin kuukauden ikäisenä.

Synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyvät samankaltaisuudet muissa yhteisöissä

Monessa muussakin kulttuurissa romanikulttuurin lisäksi on tapoja liittyen synnytyksen jälkeiseen aikaan. Voidaan yleisesti ottaen sanoa, että näissä kaikissa on yhteistä nimenomaan se, että vasta synnyttänyt nainen on ollut ikään kuin eristyksissä muusta yhteisöstä ja palannut sen keskuuteen vasta tietyn ajan kuluttua.

Koska niin moni romani on puheissaan verrannut – ja vertaa – kulttuuriamme Raamatusta löytyviin asioihin, on tietysti ihan luonnollista ottaa tässä kohtaa pikaiseksi esille VT:stä löytyvä Mooseksen laki. 

Synnytyksenjälkeisestä ajastahan siellä sanotaan tällä tavalla vapaamuotoisesti kerrottuna niin, että synnytettyään pojan nainen oli ”saastainen” viikon verran, jonka jälkeen hänen oli vielä pysyteltävä kotona 33 päivää – reilun kuukauden siis. Tyttölapsen synnytettyään nainen puolestaan oli saastainen kaksi viikkoa ja kotona hänen oli pysyteltävä 66 päivää.

Jos taas katsellaan ihan suomalaista valtakulttuuria historian hämärissä, 1680-luvun loppupuolella tuli kirkkolain nojalla voimaan asetus, jonka mukaan kirkottaminen oli pakollinen toimitus jokaiselle naiselle. Tämän kirkottamisperinteen mukaan naisen piti pysytellä kotona kuusi viikkoa, jonka aikana hän ei saanut esimerkiksi kätellä ketään, etenkään miehiä. Varsinaisesta epäpuhtaudesta en ole tässä yhteydessä kuullut puhuttavan, vaan syyksi olen kuullut ajatuksesta, jonka mukaan nainen vailla kirkotusta oli pakana. Kirkotuksen jälkeen sitten kirkotuksen myötä nainen ikään kuin ”palasi” takasin muun yhteisön pariin.

Ortodoksisen perinteen mukaan nainen puolestaan oleili kotona siihen saakka, kunnes lapsen syntymästä oli kulunut 40 päivää. Tietääkseni kirkottaminen kuuluu edelleen ortodoksiseen perinteeseen. Kerrotaan myös, että tämä kirkottamistapa on perua juutalaisuudesta.

Entäpä puolestaan islam – nainenhan on myös islamin mukaan suoranaisesti epäpuhdas synnytettyään lapsen. Tätä epäpuhdasta aikaa kestää 40 päivän verran, jonka jälkeen sitten palaa ihan normaaliin arkeen. Tämä epäpuhdas aika ilmenee musliminaisella esimerkiksi siten, ettei hän voi esimerkiksi osallistua paastoon, koskea Koraaniin tai mennä moskeijaan. 

Hindulaisuutta tarkastellessa puolestaan löytyy hyvin paljon samaa verraten meidän kulttuuriimme – tosin onko tämä ihme, romanithan ovat lähtöisin Intiasta. Hindulaisen perinteen mukaan nainen myöskin saastuu synnyttämisestä, ja on puhdas kolmen kuukauden kuluttua. Tuon ajan nainen perinteen mukaisesti viettää oman äitinsä kodissa. Tällä tavoin vaimo estää miehensä ja tämän perheen saastumisen. Tämä epäpuhdas aika vaikuttaa heillä siten, että esimerkiksi temppeleihin ei mennä, eikä pyhiinvaelluksiin tai rituaaleihin osallistuta. Ylemmissä kasteissa myöskin keittiöön meneminen on kiellettyä

Hei kaikki,

Tällä hetkellä on aivan valtava kiire ja hoppu, mutta kirjoittelen kyllä lisää heti kun vain ehdin. Jos suinkin mahdollista, niin jo tänään saatte nauttia (tai kärsiä) uudesta kirjoituksesta. Nyt on taas kiirehdittävä!

Ps. Kaikkiin kommentteihin on nyt vastattu!

Romanikulttuuri: Seurustelu ja parisuhteet

Otsikossa jo itse aihe tulikin. Näin alkuun mainitsen, että tällä kertaa käsittelyssä olevat asiat liittyvät etenkin vanhempien ihmisten kunnioittamiseen ja häveliäisyystapoihin. Mikäli nämä kaksi asiaa eivät sano sinulle mitään tai tapakulttuurimme on näiltä osin sinulle ihan vieras, suosittelen, että keskeytät hetkeksi tämän tekstin lukemisen ja siirryt lukemaan aluksi vanhempien kunnioittamisesta ja häveliäisyystavoista kertovia kirjoituksiani.

Seurustelun salassapito

Seurustelu on monien muiden asioiden tapaan aihe, josta nuoremmat ja vanhemmat eivät juttele keskenään. Lapset eivät kerro vanhemmilleen seurustelevansa jonkun kanssa, eivätkä vanhemmat kysele lapsiltaan näiden mahdollisista seurustelukumppaneista. Seurustelukumppaneita ei täten myöskään tuossa vaiheessa tuoda kotiin eikä muuten ”näytille”, vaan koko seurustelu pyritään kaikin keinoin salaamaan omilta vanhemmilta, isovanhemmilta, tädeiltä, sediltä, enoilta – ja sellaisilta nuorilta, joiden arvellaan asiasta herkästi juoruavan muille.

Jos vanhemmat sattuvat seurustelukuvioista olemaan tarkemmin perillä, he eivät silloinkaan ota näitä suoraan puheeksi, jos he katsovat, ettei puuttumisen aihetta ole.

Tytöt ovat seurusteluasioiden suhteen tarkemmassa syynissä kuin pojat. Esimerkiksi siskot eivät missään nimessä kerro veljilleen seurustelevansa, vaan pikemminkin pitävät koko asian salassa. Mikäli veli saa siskon seurustelusta tietää, on hänen tehtävänsä puuttua asiaan ja ryhtyä tilanteen mukaan toimenpiteisiin esimerkiksi kertomalla vanhemmille sisaren seurustelusta. Tällöin tyttöä pidetään entistä tarkemmin silmällä, ja hänen kuljeskeluaan rajoitetaan entisestään. Aiemmin on pidetty itsestään selvänä, että ko. asiasta kiinnijääminen johtaa tytön kohdalla jonkinlaiseen ruumiilliseen kuritukseen, mutta asiasta on onneksi alettu luopumaan.

Pojat taas voivat seurustella vapaammin tyttöihin nähden. Vaikka sisar tietäisikin veljensä liikkeet, hän ei sen kummemmin ala veljen seurustelusuhdetta estämään tai asiasta vanhemmille raportoimaan – ellei veli sitten vie seurustelua oikeasti vakavampaan suuntaan. Velikään ei pahemmin siskolleen seurustelusuhteesta sen kummemmin juttele, mutta on kuitenkin tyypillistä, että sisko tietää, kenen kanssa veli seurustelee.

Periaatteessa seurustelu etenee siten, että tapaamiset ovat salaisia. Niistä eivät tiedä, kuin määrätyt henkilöt. Seurusteleva pari ei tässä vaiheessa liiku kahden kesken julkisesti, eikä myöskään oleile lähekkäin julkisesti. Pariskunta saattaa tavata toisensa isommassa porukassa, jotta seurustelu ei olisi niin ilmiselvää. Joskus tapaamisissa saattaa olla mukana esiliinan virkaa toimittava kolmas henkilö, mutta tällöinkin tapaaminen on salainen, eikä siitä kerrota edes kaikille nuorille. Kahdenkeskiset tapaamiset järjestetään sellaisissa paikoissa, joissa ei ole vaaraa törmätä vanhempiin ihmisiin ja täten jäädä kiinni.

Epätoivottuja kiinnijäämisiäkin tapahtuu. Jos pari on valmis aloittamaan yhteisen elämän, on heidän yhteistuumin karattava, mutta jos asia ei ole vielä ajankohtainen, he eivät karkaa yhtään mihinkään, vaan pysyvät kotimaisemissa. He teeskentelevät, että koko suhdetta ei enää ole olemassakaan, vaikka se tosiasiallisesti olisikin. Näissä kiinnijäämistilanteissa herkästi tytöistä tehdään ”syntipukkeja” näissä tilanteissa. Ajatellaan, että on ensisijaisesti tytön asia katsoa, ettei ala seurustelemaan liian varhain. Saattaakin siis olla, että asian paljastuessa pojalle ei koko asiasta sen kummemmin puhuta, mutta tytölle sen sijaan saarnataan siitäkin edestä.

Seksi ei kuulu nuorison seurustelukuvioihin siinä vaiheessa, kun nuoret vielä asuvat kotosalla eikä tytöllä ole romanivaatteita päällä. Jos on kyse oikein tiukkapipoisista kulttuurinnoudattajista, he voivat aivan hyvin viedä tytön lääkärintarkastukseen ottaakseen selvää, onko seksiä harrastettu vaiko ei. Asia on nolo, eikä siitä tietenkään puhuta keskenään suoraan. Yleensä tyttö käy tarkastuksessa ja vanhemmat saavat tutkimuksen päätteeksi nähdä paperin, jossa asiain laita kerrotaan. Jos paljastuu, ettei tyttö ole neitsyt, on hänellä hyvin pian edessä romanivaatteiden laitto ja mahdollinen selkäsaunakin. Näin siis toimitaan, jos kyse on tiukoista kulttuurinnoudattajista.

Tällaisiin testeihin saatetaan päätyä ihan silläkin perusteella, että tyttö on pois kotoa ilman, että hänen yöpaikastaan on varmaa tietoa. Tämänpä vuoksi tytöt eivät pahemmin poissa kotoaan yövykään.

Vakavampi seurustelu ja parisuhde

Olen muutamaan otteeseen viitannut vakavampaan seurusteluun ja seurustelun vakavoitumiseen. Tämä ei tarkoita sitä, että tässä vaiheessa seurustelukumppani nyt esitellään vanhemmille ja sukulaisille ja niin edelleen – itse asiassa seurustelu muuttuu hetkeksi entistäkin salaisemmaksi.

Seurustelun vakavoituminen tarkoittaa käytännössä sitä, että pari alkaa olla valmis aloittamaan yhteiselon saman katon alla. Tämä taas tarkoittaa sitä, että tytön on piakkoin laitettava romanivaatteet ja pariskunnan on lähdettävä niin sanotusti reissuun tai maailmalle, eli karattava joksikin aikaa ja tällä tavoin julkistettava seurustelu. Tässähän on selvä yhteys häveliäisyystapoihin: sen sijaan, että asiasta puhuttaisiin suoraan, se tehdään kiertoteitse selväksi koko yhteisölle.

Ihanteellisinta on, mikäli tyttö laittaa romanivaatteet jo ennen kuin karkaa kumppaninsa kanssa maailmalle. Mikäli hän ei näin tee, saattaa tulla ikäviä puheita ja arvailuja siitä, onko hän mahdollisesti ”liannut” muiden taloja vääränlaisella pukeutumisellaan (ks. puhtaustavoista kertova tekstini). Ei ole yhtään ihmeellistä, että romanipukuun pukeudutaan vasta reissulle lähdettyä. Vaatteet voivat olla valmiina matkassa, tai ne voidaan teettää matkan aikana.

Tavoite on, että pariskunta pysyisi tytön sukulaisten ulottumattomissa mahdollisimman pitkään. Yleensä tätä iloa ei kestä kovin kauaa, ellei reissu ole suuntautunut jonnekin todella kauas kenenkään tietämättä. Toinen tavoite on samalla saada noudatettua häveliäisyystapoja vanhempia ihmisiä kohdatessa, jotta kanssakäyminen heidän kanssaan voisi myöhemmässä vaiheessa normalisoitua jälleen nopeampaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei vanhempia ihmisiä katsota silmiin, vaan katse luodaan maahan ja kasvojen alueelta peitetään ainakin silmät.

Ensimmäiseltä reissulta tyttö haetaan lähes poikkeuksetta vanhempien toimesta kotiin, mikä tarkoittaa sitä, ettei yhteiselämän aloittamista vielä hyväksytä. Poikia harvemmin varsinaisesti haetaan kotiin, mutta mikäli pojan vanhemmat eivät yhteiselämän aloittamista vielä hyväksy, he saattavat muuten järjestää tytön takaisin kotikonnuilleen.

Vaikka nuorten yhteiselämää ei olekaan hyväksytty, on nuorten silti mentävä häveliäisyystapojen mukaan ja hävettävä. Omia vanhempia ei katsota silmiin eikä heille juuri puhuta mitään. Heidän kanssaan ei hakeuduta samoihin tiloihin edes kodin sisällä aluksi kovinkaan paljoa. Jotkut häpeilevät muutaman päivän, jotkut parikin viikkoa.

Yleensä yhteiselämän aloittaminen hyväksytään viimeistään kolmannen karkumatkan kohdalla, ellei esteenä ole esimerkiksi sukuriita tai huomattavan nuori ikä. Kolmannen karkumatkan kohdalla on huomattu, että pariskunta haluaa tosissaan olla yhdessä. Kun yhdessäolo on hyväksytty, menee tuore pariskunta tavallisesti käymään ensiksi pojan vanhempien luona – tytön vanhempien luona käyminen odottaa vielä jonkin aikaa.

Vaikka pariskunta menisi pojan vanhempien kotiin kahdestaan, he eivät esiinny tai oleile lähekkäin. Tavallisesti poika kävelee edeltä taloon ja tyttö seuraa hetken päästä. Poika ei katso edelleenkään vanhempiaan silmiin vaan pikemminkin peittää silmänsä. Hän ei juttele tytölle vanhempiensa läsnä ollessa eikä varsinkaan kutsu tätä rakkaaksi tai kullaksi tms. Tyttökin peittää silmänsä ja osin kasvonsakin, saattaa jopa kääntyä appivanhemmistaan poispäin osoittaakseen näille kunnioitustaan. Tyttö ei keksi itse jutun juurta, vaan odottaa, että appivanhemmat luotsaavat keskustelua eteenpäin. Hän vastaa, kun hänelle puhutaan.

Appivanhemmat antavat uudelle miniälleen tilaa esimerkiksi poistumalla keittiöstä siksi aikaa, kun tämä juo kahvit tai tekee siellä jotain muuta. Tuore pariskunta ei oleile kahden kesken samassa huoneessa, ja juttelua, kuten sanottu, vältetään. Poika saattaa käydä vaivihkaa antamassa miniälle ohjeita siitä, miten toimia. On tavallista, että miniän jäätyä yksin keittiöön tämän saatetaan olettaa keittävän kahvit ja kattavan kupit appivanhemmille. Tiskaaminenkaan ei ole tavatonta.

Tavallisesti appivanhempia käydään ”häpeilemässä” kolmesta viiteen kertaan. Tämän jälkeen vältetään vielä muutamia päiviä suoraa katsekontaktia appivanhempien kanssa, mutta vähitellen tyttö alkaa ottaa oman asemansa miniänä ja käyttäytyä siten. Vähitellen hän voi katsoa anoppiaan silmiin ja jutella tälle itsekin omasta aloitteestaan. Suunnilleen samoin toimitaan myös tytön vanhempien luona vierailtaessa.

Vaikka pariskunta nyt mielletäänkin ”ukoksi ja akaksi”, he kontrolloivat edelleen käytöstään esimerkiksi siten, etteivät vanhempien ihmisten aikana kutsu toisiaan ”rakkaiksi” tai osoita muuten toisilleen hellyyttä tai ole lähekkäin. Vierekkäinkään he eivät istu, eivät edes automatkoilla. Tällöin mies ajaa ja nainen istuu takapenkillä.

Seurustelu valtaväestön edustajan kanssa

Kun romani seurustelee valtaväestön edustajan kanssa, riippuu paljolti henkilöstä ja hänen lähisuvustaan, mitä tapoja missäkin kohtaa noudatetaan ja kuinka tiukasti niihin suhtaudutaan. Voi olla, että valkolaiskumppanilta ei odoteta aluksi kovinkaan paljoa tapojen noudattamista – mutta jos kyseessä on hyvin tapatarkat ihmiset, ei tätä kumppania heille esitellä, ennen kuin tavat tiedetään ja osataan edes suurin piirtein.

Monesti valtaväestön edustajan kanssa vain muutetaan saman katon alle ja tehdään seurustelu julkiseksi tuolla tavoin. Ei kuitenkaan ole tavatonta, että lähdetään reissailemaan – varsinkin, jos kyseessä on hyvin nuori pariskunta ja mikäli valkolaisnainen tulee romaniasuun pukeutumaan.

Yhdistävin tekijä on kuitenkin häveliäisyys; valtaväestön edustajan on hävettävä appivanhempiaan siinä, missä romanikin joutuisi häpeilemään.

Erään tutun valtaväestöön kuuluvan naisen, joka on myös romanimiehen vaimo, kokemuksia ja näkemyksiä voitte lukea blogista nimeltä Valkolaisnainen romaniyhteisössä.

Oikeat ja väärät toimintatavat

Näistä asioista puhuttaessa ei ole mitään tiettyä oikeaa tapaa toimintatavoille. Kaikki riippuu vain ja ainoastaan siitä, miten tapauksen henkilöt mihinkin asiaan suhtautuvat ja minkä he näkevät oikeaksi. Voidaan tietysti sanoa, että tietyt asiat ovat romanikulttuurille ominaisempia kuin toiset, ja että nämä vähemmän ominaiset ja kulttuuria vähemmän mukailevat tavat ovat ikään kuin vääriä tai huonoja. Koska asian perinpohjaiseen selkiyttämiseen siitä, mikä on romanikulttuurin mukaista ja mikä ei, menisi aivan liikaa aikaa ja blogitilaa, on helpompi vastata aihetta koskeviin kysymyksiin, joita voitte lähettää blogin sivussa näkyvään sähköpostiosoitteeseeni.

Avioliitto

Vaikka pariskunta eläisi avoliitossa, heidät ajatellaan miehenä ja tämän vaimona. Nykyisin on paljon entistä yleisempää, että nuoremmat käyvät solmimassa varsinaisen avioliiton joko maistraatissa tai kirkossa. Aiemmin kun tämä tapa oli lähinnä uskovaisilla.

Vihkitilaisuuteen ei tule paikalle kummankaan vanhempia, vaan todistajina on vain muutamia oman ikäisiä ihmisiä – tai ei välttämättä ketään romaneita. Vihkiminen ja avioliitto eivät ole kulttuurissamme todellakaan kielletty asia, mutta koska parisuhteisiin liittyvistä asioista ei puhuta, kaikkea niihin liittyvää ei myöskään näytetä. 

Vihkitilaisuudessa on päällä ihan vain omat vaatteet, joskin tuolloin laitetaan yleensä parempaa päälle.

Romanikulttuuri: Puhtaustavat

Yhtenä olennaisena osana tapakulttuuriamme ovat myös jo aiemmin mainitsemani puhtaustavat. Kuten tarkasti asiat mieleen painanut lukija saattaa hoksata, puhtaustavat ovat samalla osa sekä häveliäisyyttä että myös vanhempien ihmisten kunnioittamista. 

Kun puhtaustavoista puhutaan, on äärimmäisen tärkeää muistaa ja ymmärtää, että meidän kulttuurissamme on olemassa kahdenlaista puhtautta; sekä symbolista, että konkreettista. Osittain niiden voi selkeästi huomata olevan sidoksissa toisiinsa, vaikka ne sinänsä kaksi erillistä asiaa ovatkin. 

Mikäli kuuntelee romanien keskustelua ja kiinnittää huomiota puhtausjuttuihin, saattavat nämä kaksi mainitsemaani puhtauskäsitettä mennä helposti sekaisin henkilöltä, joka ei kulttuuria kovin hyvin tunne. Tämä ei ole ihmekään, sillä kun me romaniyhteisössä elävät puhumme näistä kahdesta puhtauskäsitteestä, emme puheissamme erittele, kummasta puhtaudesta nyt olikaan kysymys. Miksipä niin tekisimme, puhtaustavat kun ovat luonnollinen osa arkeamme, ja niihin liittyvät käytännöt ominta alaamme.

Siispä puhuttaessa pelkästään ”puhtaudesta” saatetaan tarkoittaa ihan kumpaa tahansa näistä käsitteistä. Jotta henkilö ymmärtää, kummasta puhtaudesta milloinkin puhutaan, hänen pitää luonnollisesti tuntea ja tietää, mitä kumpaankin käsitteeseen liittyy.

Ennen kuin tarkemmin aiheesta kirjoitan, on lukijan myös huomattava, että näistä kumpaakaan ei voi pitää toistaan tärkeämpänä asiana. Kumpikaan näistä yksinään ei ole sama, kuin puhtaustavat kokonaisuudessaan. Kokonaisuuden muodostavat nämä kaksi puhtauskäsitettä yhdessä, ja tärkeysjärjestyksessä ne ovat samalla viivalla.

Tästä asiasta voi myös löytyä eriäviä näkemyksiä, jotka selviävät parhaiten tarkastelemalla eri ihmisten käyttäytymistä. Joku esimerkiksi saattaa hyvinkin viitata symbolisille puhtaustavoille kintaalla, kun taas samaan aikaan pitää jopa ihan sairaalloisesti kiinni konkreettisesta puhtaudesta. Tai päinvastoin. Meidän tapakulttuurimme mukainen ihanne tietysti käy ilmi tuosta ylimmästä kappaleesta, mutta emmehän ole kaikki samanlaisia.

Symboliset puhtaustavat koskevat romaneita ja romaniyhteisössä eläviä, sekä osin myös niitä valtaväestön edustajia, joilla on ollut romanimies/vaimo. Muulta valtaväestöltä näiden tapojen noudattamista ei odoteta eikä oleteta, eikä virheiden tekeminen ole mitenkään rangaistava asia. 

Puhtaus konkreettisesti

Toivottavaa tietysti olisi, että lukija ymmärtäisi ja saisi irti kirjoittamistani asioista mahdollisimman paljon. Tämä taas edellyttää sitä, etteivät asiat mene ainakaan kovin pahasti sekaisin keskenään. Näin ollen puhuessani nimenomaan konkreettisesta puhtaudesta käytän nyt nimenomaan sanaa ”siisteys”.

Siisteydestähän konkreettisessa puhtaudessa nimittäin kyse on; tätä puhtauden laatua voidaan pitää ja pidetään yllä nimenomaan siivoamalla ja järjestelemällä. Tämä puhtaudenlaatu on sellaista, jota voidaan tarpeen mukaan parannella – siivoamalla. Siivouksesta itsestään en nyt ala sen enempää puhumaan, koska jokainen lukija varmasti ymmärtää ja tietää, mitä siivoaminen ja järjesteleminen pitävät sisällään.

Siisteyden voi sanoa olevan hyvin tärkeää. Siisteyttä pidetään yllä tiloja ajatellen etenkin kodeissa ja autoissa. Vaatteiden siisteyttä ja muuta henkilökohtaista hygieniaa ei myöskään tule unohtaa – itse asiassa nämä kaksi viimeksi mainittua saattavat toisinaan jopa ajaa ensiksi mainitsemieni asioiden edelle. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö esimerkiksi kodin siisteyden laiminlyöminen olisi jotenkin hyväksyttävä asia – ei suinkaan. Itse asiassa auton siisteyden ylläpito sijoittuu näiden asioiden tärkeysjärjestyksessä häntäpäähän – mutta kodin siisteys, vaatteiden siisteys ja henkilökohtainen hygienia kilpailevat kaikki kolme siitä ykkössijasta.

Siisteyden laiminlyöminen ja seuraamukset

Siisteyden laiminlyöminen ei ole hyväksyttävää, vaan häpeällistä.

Jokainen vastaa itse henkilökohtaisesta hygieniastaan, ja on tälle ihmiselle itselleen hyvin noloa, mikäli hän vaikkapa haisee hielle tai esiintyy muuten sottaisen, epäsiistin tai likaisen näköisenä ihmisten ilmoilla. Tätä henkilöä aletaan helposti pitää ihmisenä, joka ei välitä omasta siisteydestään, vaikka tuollainen laiminlyönti olisikin ihan ainutkertaista. Tällainen laiminlyönti on tietysti irvailun ja haukkujen kohteena, samoin kuin ihminen laiminlyönnin takana.

Vaatteiden siisteys on myös tärkeä asia. Vaatteiden siisteyden laiminlyöminen on häpeäksi sekä vaatteiden kantajalle itselleen, myös sille, joka vaatteiden siisteydestä vastaa. Esimerkiksi monet naiset vastaavat kumppaniensa vaatteiden siisteydestä aina pesemisestä prässäykseen saakka, ja on heille itselleen hyvin noloa, jos he eivät tästä huolta pidä. Tietysti on ihan oletettavaa, että mies itsekin katsoo vaatteidensa perään ja pitää tällä tavoin huolen omasta ulkoasustaan.

Kodin siisteydestä vastaa yleensä nainen. Kodin on oltava puhdas ja järjestyksessä, etenkin silloin, kun kylävieraita tulee. Kammottava epäjärjestys tai selvä likaisuus/pölyisyys eivät todellakaan ole kodista vastaavalle naiselle kunniaksi – päinvastoin. Naista aletaan helposti pitää huithapelina, joka ei huolehdi eikä osaa huolehtia mistään, ja joka on vielä kaiken lisäksi epäsiisti. Karkeasti sanottuna ”paskainen”. Tätä leimaa ei kukaan toivo otsaansa, samalla kun helposti leimaantuvat muutkin kodissa asuvat ihmiset. Naisen kumppania saatetaan pitää kummallisena: ”Miten ihmeessä se otti tuollaisen naisen itselleen, joka on noin likainen ja pitää kodin tuossa kunnossa?” Kodin siisteyden laiminlyöminen useamman kerran voi hyvinkin johtaa siihen, että aiemmin ahkerasti asunnossa kyläilleet ihmiset alkavatkin kartella tuota epäsiistiä paikkaa. Samalla on hyvin todennäköistä, että puheita asiaa koskien tulee, ja että tuosta laiminlyönnistä tietävät vieraammatkin ihmiset – näillä puheilla kun on tapana levitä yhteisössämme kulovalkean tavoin.

Jos nainen käy siivoamassa jonkun muun kotia, on hänen siistittävä se omaansakin paremmin, jotta lisäpuheita ei vain tulisi. 

Auton siisteydestä vastaa monta kertaa mies. Siivoaminen on voitu jakaa myös niin, että auton sisäsiivouksesta vastaa nainen, ja ulkonaisesta puhtaudesta puolestaan mies. Kukin tavallaan. Periaatteessa auto liitetään enemmänkin mieheen liittyviin asioihin ja miehekkyyteen, joten on enemmänkin miehelle noloa, mikäli auto on siisteyttä ajatellen kurjassa kunnossa. Auton sisäpuolen siisteys on ulkopuolen siisteyttä tärkeämpää, mutta ei kuitenkaan sulje pois auton ulkokuoren siisteyden tärkeyttä.

Symbolinen puhtaus

Tämä on toinen kulttuuriimme kuuluvista puhtauskäsitteistä. Symbolisella puhtaudella on osansa konkreettisessa puhtaudessa. Esimerkiksi siivoamisessa noudatetaan symbolisia puhtaustapoja nimenomaan symbolisen puhtauden säilyttämiseksi.

Symboliset puhtaustavat juontuvat pitkälti ajalta, jolloin romaneilla ei vielä ollut omia koteja. Tällöin puhtaudesta piti pitää tarkoin huoli, jotta kulkutaudeilta oltaisiin vältytty. Tavat on siirretty sukupolvesta toiseen, ihan näihin päiviin saakka, vaikka nykyään ei samanlaista pelkoa kulkutaudeista tai niiden leviämisestä olekaan. Ei siis ole väärin sanoa, että kiertolaisaikana tietyt asiat symbolisista puhtaustavoista olivat selkeästi osana konkreettisia puhtaustapoja.

Symbolisen puhtauden voi määritellä nopeasti sanomalla, että ylhäällä tai yläpuolella olevat asiat ovat puhtaita, ja alhaalla tai alapuolella olevat asiat (yläpuolisiin nähden) ovat likaisia. Nämä kaksi asiaa; puhdas ja likainen eivät saa sekoittua toisiinsa. Jos näin kuitenkin käy, ovat puhtaat asiat muuttuneet likaisiksi, eikä niistä enää voi puhtaita tulla. Symbolinen epäpuhtaus ei ole puhdistettavissa vedellä.

Tuo on tosiaan symbolinen puhtaus näin tiivistettynä, mutta vaikka se omalla tavallaan kertookin kaiken, ei se monellekaan kerro juuri mitään. Epäselvyyksiä ja kysymyksiä on edelleen monilla, aukkoja on jäänyt täyttämättä vaikka kuinka paljon. Pyrin nyt täyttämään nämä mahdolliset aukkokohdat.

 Ensinnäkin tässä joitakin symbolisesti puhtaita asioita ja esineitä:

-       * Pään ja kasvojen alue, erityisesti suu

-       * Hiukset

-       * Kasvopyyhkeet

-       * Tyynyliinat

-       * Petivaatteiden pääpuolet

-       * Pöydät ja tasot

-       * Pöydillä ja tasoilla olevat esineet ja asiat

-       * Astiat

-       * Keittiöt

-       * Muut sellaiset tilat kodissa, joissa ei olla alastomana tai vähäpukeisena

-       * Alle murrosikäiset lapset, ei kuitenkaan vastasyntyneet vauvat

-       * Vanhukset

-       * Erityisesti vanhuksille varatut omat esineensä ja asiansa. Näitä voivat olla esimerkiksi nimenomaan vanhusten omat astiat, tai vaikkapa tuolit tai sohvat. Näitä ovat myös vanhusten omat petivaatteet.

-       * Edellinen pätee myös murrosikäisiin lapsiin.

-       * Valokuvat

-       * Päällimmäiset vaatteet

-       * Päähineet

-       * Keittiön irtaimisto, joka ei ole kosketuksissa likaisten asioiden kanssa

-       * Miehet suhteessa naisiin

-       * Vanhat suhteessa nuoriin

Tässä puolestaan joitakin symbolisesti epäpuhtaita asioita ja esineitä:

-       * Naiset suhteessa miehiin

-       * Nuoret suhteessa vanhoihin

-       * Sukupuolielimet ja paljas iho

-       * Jalat, erityisesti naisten jalat

-       * Sukat ja kengät, erityisesti naisten

-       * Naisten hameet

-       * Lattiat

-       * Matot

-       * Seksi

-       * Seksiä harrastanut naispuolinen (etenkin sellainen, jolla ei varsinaista perinteistä pukua ole)

-       * Raskaus

-       * Vastasynnyttänyt nainen

-       * Vastasyntynyt vauva

-       * Synnytyksen jälkeinen kuukausi

-       * Wc-tilat, kylpyhuonetilat, saunat

-       * Irtaimisto, joita em. tiloissa on

-       * Makuuhuoneet

-       * Petivaatteiden se puoli, johon jalkojen on tarkoitus tulla

-       * Nuorison petivaatteet

-       * Istuimet ja penkit

-       * Sängyt, ei vanhusten eikä alle murrosikäisten lasten

-       * Kaikki, minkä päällä istutaan, seistään tai kävellään tms.

-       * Kaikki, minkä päältä perinteistä pukua kantava nainen kävelee

-       * Kaikki, minkä päällä harrastetaan seksiä

-       * Alusvaatteet

-       * Asiat tai esineet, jotka ovat lattialla tai jotka sinne tippuvat tai sinne laitetaan

Varmasti äskeiset listat selittivät lukijalle jo jotakin, mutta vielä tiivistettynä voidaan sanoa, että vaikka kukaan ihminen ei ole täydellisesti symbolisesti puhdas, lasketaan vanhukset ja alle murrosikäiset (ei vastasyntyneet) tavallaan symbolisesti puhtaiksi. Sen sijaan nuoret ovat heihin nähden epäpuhtaita. Samoin miesten lasketaan olevan tavallaan puhtaita, ja naiset ovat heihin nähden epäpuhtaita.

Kädet ovat se poikkeus, joiden kohdalla symbolista puhtautta ei oikeastaan lasketa. Ajatelkaapa, missä kaikkialla kädet voivat olla tai mitä kaikkea niillä voidaan tehdä. Kädet eivät kuitenkaan ole epäpuhtaat, vaan niiden epäpuhtaus korjaantuu vedellä.

Samaten joissakin tapauksissa lattialle tipahtavat ruokailuvälineet huuhdotaan vedellä ja otetaan sitten takaisin käyttöön.

Esimerkkejä symbolisen puhtauden säilyttämisestä

Suu: Suu on kaikista puhtain ruumiinosa ja kohta ihmisessä. Suun puhtaus on säilytettävä, sillä sen epäpuhtaus koetaan valtavana häpeänä ja todella huonona asiana. Tällöin esimerkiksi suuseksi ei ole hyväksyttävää, eikä myöskään suutelu sellaisen ihmisen kanssa, joka on suuseksiä harrastanut. Periaatteessa suuseksiä harrastaneen kanssa ei myöskään voida käyttää samoja astioita, eikä välttämättä päästää tätä edes keittiötiloihin. (Tämä siis on niin sanottu ihanne ja näin kulttuurimme mukaan pitäisi toimia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suuseksiä harrastettaisi. Ko. asia on vain niin iso tabu, että vaikka samanikäiset läheiset ystävät saattavat keskenään seksielämästäänkin jutella, ei suuseksin harrastamista myönnetä. Se paremminkin kuitataan tyyliin ”Kukapa nyt sellaista tekisi, ei se kuulu meidän kulttuuriin.”)

Hiukset: Sekä naisten että miesten hiukset. Monilla naisilla on pitkiä hiuksia. Olisi siis suotavaa, että hiukset olisi kiinnitetty siten, etteivät ne valuisi pitkin hametta. Tällöin kun ne periaatteessa tulevat epäpuhtaiksi.

Pään ja kasvojen alue: Kasvot ovat suun ohella puhtain kohta ihmisruumiissa. Tämän vuoksi kasvoja varten on omat pyyhkeensä, ja ne on jokaisella henkilökohtaiset. Tämän vuoksi myöskin petivaatteiden asettelusta pidetään tarkka huoli; pään ei pitäisi olla sillä puolella, mihin jalkojen pitäisi tulla. Jos samassa huoneessa nukkuu useampia ihmisiä, he eivät nuku jalat osoittaen toistensa päitä kohti.

Vanhempien petivaatteet suhteessa nuorison petivaatteisiin: Vaikka petivaatteet eivät ikinä ole suorastaan niin puhdas asia, että niitä pöydälle voitaisiin nostella, ovat vanhempien petivaatteet aina puhtaampia suhteessa nuorison petivaatteisiin. Tämän vuoksi vanhemmat eivät käytä nuorison kanssa yhteisiä petivaatteita. Mikäli nuori käyttää vanhemman petivaatteita, ovat petivaatteet tällöin käyttökelvottomat vanhemmalle, eikä vanhempi siis enää näitä käytä. Tyynyliinojen kanssa ei periaatteessa ole noin tarkkaa, mutta käytännössä nekin on henkilökohtaiset.

Miehet suhteessa naisiin: Miesten ajatellaan olevan puhtaampia suhteessa naisiin esimerkiksi siksi, että nimenomaan nainen on se, joka synnyttää. Naisen alaruumis on hyvin epäpuhdas verrattuna miehen alaruumiiseen. Esimerkiksi mies voi ihan hyvin kävellä naisen kenkien yli tai vaikkapa periaatteessa hypätä naisen yli ilman, että aletaan ajattelemaan epäpuhtausasioita. Sen sijaan naisen toimiessa tuolla tavoin tullaan auttamattomasti siihen, että nainen on ”liannut” miehen kengät kävelemällä niiden yli. (Asian voi sanoa olevan hieman ristiriitainen siinä mielessä, että kengät ovat joka tapauksessa likaiset. Naisen käveleminen niiden yli kuitenkin tekee niistä entistäkin epäpuhtaammat, samoin kuin naisen itsensä kengät ovat paljon epäpuhtaammat kuin miehen kengät.)

 

Vanhusten tietyt muut henkilökohtaiset esineet: Jos jossain kodissa on esimerkiksi tietyt tuolit tai istuimet, jolla istuvat vain vanhukset, tarkoittaa tämä sitä, että nuoremmat eivät näillä istuimilla istu. Ne eivät tokikaan ole symbolisesti puhtaita, mutta entistäkin epäpuhtaampia niistä tekee nuorten, erityisesti naispuolisten, niillä istuminen.

Pöytien päällä olevat asiat: Esimerkiksi pöytäliinoja, maljakoita tai mitä tahansa pöydillä olevia asioita ei lasketa istuimille, lattioille eikä matoille. Istuimen karmille voidaan laskea esim. liina, mikäli liina on aseteltu niin, ettei se koske tuolin tai sohvan istuinosaa. Lattialle ei voida laskea mitään, mikä halutaan pitää pöydillä. Mikäli esim. maljakko lasketaan lattialle ja nostetaan sieltä takaisin pöydälle, on koko maljakko epäpuhdas ja se saastuttaa samalla myös pöydänkin. Siitä lähtien kaikki pöydälle laskettavat esineet tulevat epäpuhtaiksi. Jos pöydän ääressä on tähän saakka syöty, tätä ei siinä enää voida tehdä – ainakaan vanhemmat ihmiset eivät todellakaan voi pöydän ääressä hörppiä kahvia.

Keittiö: Keittiöön mennään vain ja ainoastaan kunnolla pukeutuneena. Jos keittiöön mennään alastomana tai vähäpukeisena tai jos keittiössä harrastetaan vaikkapa seksiä, on keittiö tällöin likainen. Likaisen keittiöstä tekee myöskin se, että romanivaatteita käyttämätön seksiä harrastanut naispuolinen romani (tiukempien tapojen mukaan myös ne valtaväestön naiset, joilla on tai on ollut romanimies) menee sinne. Keittiön epäpuhtauden myötä sen koko irtaimisto on epäpuhdasta. Vanhempia ihmisiä ei tällaiseen keittiöön päästetä, eikä varsinkaan siellä syötetä. Keittiön epäpuhtaus on suuri häpeä. Keittiön puhtautta varjellaan myös siten, että makuuhuoneissa ei nukuta jalat keittiön suuntaan.

Keittiön tekstiilit: On ihmisistä itsestään kiinni, kuinka tiukasti he näistä asioista pitävät kiinni. Tapoja on tässä kohtaa erilaisia, mutta sanotaan nyt, että suurin osa ei mene sen tiukimman kaavan mukaan. Periaatteessa kun kaikista ”oikeimpien” tapojen mukaisesti keittiön tekstiilejä ei saisi edes viedä pois keittiöstä. Esimerkiksi pöytäliinat, verhot ja pyyhkeet pitäisi ehdottomasti jopa pestä keittiössä, esimerkiksi pesuvadeissa. Tiskialtaissa niitä ei missään nimessä pitäisi pestä. Käytännössä juuri kukaan ei kuitenkaan nykyaikana toimi noin. Keittiön tekstiileitä ei tiputella lattialle, mutta ne voidaan silti viedä sinne, missä pyykinpesukone on, ja pestä siellä. Keittiön tekstiilit toki pestään tällöin muista tekstiileistä ja vaatteista erikseen. Esimerkiksi keittiön pyyhkeitä ei pestä samassa koneellisessa muiden pyyhkeiden kanssa.

Valokuvat: Vainajien ja vanhempien ihmisten valokuvat ovat kaikista puhtaimpia ja niitä myös kohdellaan siten. Ne säilytetään keittiössä, eikä missään tapauksissa epäpuhtaissa tiloissa, kuten makuuhuoneissa. Kaikille valokuville on kuitenkin yhteistä se, että niissä esiintyvien ihmisten ei ”anneta nähdä” kaikkea. Esimerkiksi nukkuminen tapahtuu siten, että jalat eivät osoita valokuviin päin. Alastomuutta ei myöskään ”näytetä” valokuvan henkilöille, samoin kuin ei seksin harrastamista tms.

Vaatteet: Epäpuhtaita vaatteita ei kanniskella puhtaisiin tiloihin, eikä niitä nostella pöydille eikä tasoille. Esimerkiksi jos nainen on saanut uuden romanihameen, hän ei kanna sitä keittiöön, eikä nosta tuolin karmille eikä keittiön pöydälle. Myöskään alusvaatteita tai sukkia ei tuoda keittiöön, eikä niitä muuallakaan nosteta pöydille tai tasoille. Niitä ei myöskään kuivata näkyvillä, vaan nuoret kuivaavat ne esimerkiksi omissa huoneissaan tai kylpyhuoneessa erillisen verhon takana. Tämä on samalla suuri osa häveliäisyyttä.

Symbolisen puhtauden laiminlyöminen ja tämän esilletulo

Yllä olevista asioista käy ilmi, kuinka symbolinen puhtaus tietyissä asioissa säilytetään – ja samalla myös, milloin puhtaasta tulee likaista, ja mitä se merkitsee. Tähän voidaan vielä lisätä, että symbolinen puhtaus on kunniaksi, mutta sen sijaan sen laiminlyöminen häpeällistä.

Riippuu täysin asiasta, kuinka vakavaa sen symbolinen epäpuhtaus on. Esimerkiksi puhuttaessa suuseksistä ja täten ”suun likaisuudesta”, voidaan todeta, että kyseessä on hyvinkin vakava asia ja mieltä kuohuttava juttu. Vaikka asia on tabu, sen ilmitullessa ko. ilmiö kuohuttaa (ainakin näennäisesti) koko yhteisöä. Varsinkin tällaisten symbolisten epäpuhtauksien esilletulo on siis hyvin noloa.

Symbolisia puhtaustapoja rikkova ihminen saa asiasta riippuen jonkinlaisen leiman otsaansa. Jos asia on vähäinen, juttu vaipuu nopeasti unholaan. Jos taas kyseessä on joku todella vakava asia, ei siitä niin vain pääsekään eroon. Saattaa olla, että vuosien päästäkin asiasta jaksetaan vielä kohista. Vakavissa asioissa puhtaustapojen laiminlyöjää saatetaan kartella joidenkin taholta.

Symbolisen epäpuhtauden aiheuttamien ongelmien ratkaisu

Riippuu täysin asiasta ja ihmisistä, kuinka ongelmat ratkotaan, vai tehdäänkö niistä ongelmaa ensinkään. Jos kyse on vapaamielisistä ihmisistä, ongelmia ei välttämättä katsota edes syntyneen. Jos taas kyse on hyvinkin tiukkapipoisista ihmisistä, ongelmia tulee varmasti.

Jos joku esimerkiksi likaa jonkun asunnon tai keittiön, saattavat vaatimukset olla hyvinkin korkealla. Voidaan vaatia, että asunnon likaaja kustantaa asuntoon uusia huonekaluja aina astioita myöten. Tämä on ääripää, eikä näin pitkälle yleensä mennä. Sen sijaan jonkinlainen puhuttelu asiaa koskien tulee aivan varmasti eteen.

Jokaisen on itse tiedettävä, mihin voi mennä ja mihin ei voi mennä. Samalla jokaisen kodin emännän ja isännän on tehtävä vierailleen selväksi, mikäli asuntoon ei voi tulla romanin kanssa seksiä harrastanut, romanivaatteita pitämätön henkilö. Vaikka vastuu on molemmilla, tehdään asunnon likaajasta yleensä aina se päävastuullinen.

Jos ja kun asunto tai keittiö on likainen, eikä asunnon likaajaa velvoiteta korvaamaan yhtään mitään, ryhtyvät asunnon haltijat itse toimiin. Likaiseen asuntoon on ihan turha ostaa uusia puhtaita asioita tai tavaroita, koska niiden merkitys ei likaisissa tiloissa ole sama, kuin puhtaissa. Tällöin hankitaan uusi asunto, ja sinne uudet tavarat.

Tämäntyyppistä käytäntöä voidaan toteuttaa ja toteutetaan monen asian kohdalla.

Synnytyksen jälkeinen aika liittyy sekä häveliäisyys- että puhtaustapoihin. Tästä ja monista muista asioista kirjoitan omat erilliset juttunsa.